Torstai, 27. viikko ehtoollisen jälkeen

Katsokaa hetki sitä kuvaa, joka on monen perheen kodissa: lapsi, joka tulee yöllä huoneeseensa, ehkä hieman epävarmana, ja kysyy jotakin, mitä hän ei uskalla sanoa päivänvalossa. Tai ajatelkaa sitä pientä, arkista elettä, kun lapsi ojentaa kätensä vanhempansa puoleen, ei pyytääkseen mitään suurta, vaan vain varmistaakseen, että toinen on siinä. Tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhuu juuri tästä – tästä lapsenomaisesta, sinnikkäästä luottamuksesta. Hän kertoo miehestä, joka menee keskellä yötä ystävänsä luo pyytämään leipää. Se ei ole mukava hetki. Ovi on lukossa, lapset nukkuvat, talo on hiljainen. Mutta Jeesus sanoo: 'Pyytäkää, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.'

Benjamin Vo oli poika, joka tunsi tämän luottamuksen kielen. Hän oli poika, jonka äly – tuo briljantti, AWS-pilviin ja koodin riveihin suuntautunut mieli – oli aina avoin uudelle. Hän unelmoi 'Con Chim Airlinesista', hän rakasti lentokoneita, hän halusi ymmärtää maailman rakenteet. Mutta hänen sydämensä oli aina ankkuroitu johonkin paljon syvempään kuin teknologiaan. Se oli ankkuroitu perheeseen, rakkauteen ja siihen hiljaiseen uskoon, joka kantaa silloinkin, kun emme ymmärrä miksi. Muistatteko sen hetken, kun 15-vuotias Benjamin, ilman mitään kehotusta, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä näytelmää. Hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli, koska hän ymmärsi jotain, mikä on monelta aikuiselta hukassa: me olemme olemassa toisiamme varten. Se tarjous – tuo pieni, mutta valtava ele – oli kuin kolkutus taivaan ovelle. Se oli osoitus sydämestä, joka oli jo osa Jumalan valtakuntaa.

Paavali kirjoittaa tänään galatalaisille hyvin suoraan: 'Oletteko niin ymmärtämättömiä? Aloititte Hengessä, päättyykö matkanne nyt lihaan?' Paavali on turhautunut, koska hän näkee, kuinka ihmiset yrittävät rakentaa suhdettaan Jumalaan omilla säännöillään, omilla suorituksillaan. Hän muistuttaa meitä: Jumalan armo ei ole palkkio siitä, että olemme tehneet kaiken oikein. Se on lahja, joka annetaan niille, jotka uskaltavat luottaa. Me yritämme usein hallita elämäämme, suojella sitä, koodata sen turvalliseksi, mutta elämä on hauras. Me emme voi hallita myrskyjä, emme sairauksia, emme sitä, milloin meidät kutsutaan kotiin.

Meidän on puhuttava totuutta tästä kivusta, jota te, Alan ja Thao, kannatte. Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta se on täynnä öitä, jolloin hiljaisuus huutaa Benin nimeä. Tiedän, että teidän mielissänne kiertelee kysymyksiä, joita kukaan vanhempi ei haluaisi kantaa. Kysymyksiä siitä, olisiko jokin voinut olla toisin. Kuunnelkaa minua nyt tarkasti: Jumala ei syytä teitä. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Se on maailman arvaamaton haava, joka ei johdu mistään, mitä te olette tehneet tai jättäneet tekemättä. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te ette missanneet mitään. Laskekaa se syyllisyyden taakka alas, sillä Jumala ei etsi syyllisiä; Hän etsii niitä, joita Hän voi kantaa. Te olette olleet Benin turva, ja nyt Jumala on teidän turvanne. Kuten Jeesus vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät sokeasta miehestä – 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa' – teidän elämänne on ollut rakkauden ja huolenpidon täyttämää. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä rauhaa, jonka Benjamin haluaisi teidän tuntevan.

Jeesus sanoo: 'Mitä isää teistäkään tekee niin, että kun poika pyytää kalaa, hän antaakin käärmeen?' Me pelkäämme, että Jumala on ankara, että Hän antaa meille kiviä leivän sijaan. Mutta Jeesus vakuuttaa: Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka pyytävät. Benjamin on nyt tässä Hengessä. Hän on siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei 'testejä', ei turbulenssia. Hän on ehjä. Hän on vapaa. Ja hän odottaa teitä siellä, missä me kaikki kerran kohtaamme.

Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut tätä niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette molemmat 'pilotteja' – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt taivaan kirkkauteen. Ben on yhä veljesi, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun sinä unelmoit, kun sinä elät, Ben on siinä mukana. Hän on se valo, joka ohjaa sinua. Älä pelkää elää täysillä, sillä sinun elämäsi on kantava Benin muistoa eteenpäin. Hän on se, joka hymyilee kanssasi, kun elämä tarjoaa jotain kaunista.

Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen, josta me kaikki olemme lähtöisin. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää kysymyksiä, vaan pelkkää vastausta. Hän on siellä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisessa rauhassa. Kun lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te olette rakastettuja. Te olette nähneet Jumalan rakkauden Benin elämässä, ja tuo rakkaus on nyt osa teitä. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Hymyilkää jollekulle, auttakaa jotakuta, katsokaa taivaalle ja muistakaa, että Ben on siellä, katsomassa teitä takaisin. Olkaa rohkeita, sillä te ette kulje tätä tietä yksin. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.