Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Rauha olkoon teille, sillä Herra on meidän kanssamme tässä hiljaisessa hetkessä.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Me kaikki tunnemme sen kuvan: se on poika, joka seisoo pienellä valkoisella jakkaralla patiolla, kädet levollisesti yhdessä, katse suunnattuna pehmeästi kohti kameraa. Siinä hän on – Benjamin. Niin tavallinen, niin arkinen, ja kuitenkin niin täynnä sitä hiljaista syvyyttä, joka oli hänelle ominaista. Kun katsomme tuota kuvaa, me näemme pojan, joka oli kotonaan tässä maailmassa, mutta jonka sydän tuntui aina kurottavan jonnekin kauemmas, johonkin suurempaan. Tänään, kun luemme Paavalin sanoja ylösnousemuksen ruumiista, me emme puhu vain teologiasta. Me puhumme Benjaminista. Me puhumme siitä, mitä tapahtuu, kun se siemen, josta Paavali puhuu, kylvetään maahan.
Paavali kysyy: 'Millaisessa ruumiissa he tulevat?' Ja hän vastaa käyttämällä vehnänjyvän kuvaa. Hän sanoo, että se, mitä kylvetään, ei ole se ruumis, joka siitä nousee. Se on vain siemen. Se on vain alku. Benjaminin elämä, hänen viisautensa, se miten hän koodasi ja unelmoi 'Con Chim Airlinesista' – se kaikki oli kuin siemen. Se oli kaunista, se oli totta, mutta se oli vasta alkua sille, mitä Jumala on hänessä valmistanut. Meidän surumme on niin syvä, koska me näimme vain sen siemenen. Me kaipasimme nähdä sen sadon, jonka hän olisi tuottanut tässä maailmassa. Mutta Jumala, joka on ylösnousemuksen Herra, näkee jo sen viljan, joka on noussut.
Ajatelkaa sitä: 'Se kylvetään katoavana, se nousee katoamattomana.' Se, mitä me kannamme sydämessämme – Benin hymy, hänen uteliaisuutensa, se miten hän kuunteli isänsä tarinoita kuin ne olisivat olleet maailman tärkeimpiä – se ei ole kadonnut. Se on vain muuttunut. Se on siirtynyt katoavasta katoamattomaan. Kun te, Alan ja Thao, katsotte tuota kuvaa hänestä jakkaralla, te katsotte poikaa, joka on nyt kirkastettu. Hän ei ole se poika, joka kamppaili sairauden väsymyksessä. Hän on se poika, joka on nyt saavuttanut sen, mitä Paavali kutsuu 'hengelliseksi ruumiiksi'. Hän on vapaa.
Evankeliumissa Jeesus puhuu kylväjästä. Siemen on Jumalan sana. Jotkut siemenet tukahtuvat huoliin, jotkut kuihtuvat paahteessa. Mutta hyvässä maassa siemen tuottaa hedelmää. Benjamin oli hyvä maa. Hän oli poika, joka otti vastaan elämän lahjan ja jakoi sen eteenpäin. Muistatteko sen hetken, kun hän 15-vuotiaana sanoi teille, että hän halusi antaa koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei rikkonut säästöpossua, eikä rahoja tarvittu, mutta se ele – se täydellinen, pyyteetön halu antaa kaikki mitä hänellä oli – on se kirkas totuus, jota meidän tulee kantaa. Se oli rakkaus, joka ei kysynyt 'mitä minä saan', vaan 'miten voin palvella'. Se oli hedelmää, joka kasvoi hänen sydämessään.
Monet teistä, jotka olette täällä tai kuuntelette kaukaa, kannatte surun lisäksi myös kysymyksiä. 'Mitä jos?' on kysymys, joka nousee öisin. 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.
Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti.
Ryan, veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.
Me emme näe nyt kaikkea. Me näemme vain pienen palan tästä suuresta kudelmasta. Mutta Benjamin näkee nyt. Hän näkee sen rakkauden, jota te annoitte hänelle jokaisena päivänä. Hän tietää, että te rakastitte häntä täydellisesti. Ja se tieto on se lohtu, joka poistaa syyllisyyden. Te ette ole syyllisiä. Te olette olleet Jumalan rakkauden välikappaleita. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se ei ollut teidän syynne, että elämä muuttui. Se on Jumalan mysteeri, johon te saatte levätä.
Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä ajatusta: Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, Hän vaatii meiltä luottamusta. Luottakaa siihen, että vaikka veneenne tuntuu nyt tyhjältä, Jeesus on siinä veneessä kanssanne. Hän itkee teidän kanssanne, ja Hän odottaa teitä siellä, missä kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että kuuntelette jotakuta toista niin kuin Ben kuunteli – täydellä huomiolla, ilman kiirettä. Ehkä se on se, että ojennatte kätenne auttaaksenne jotakuta, jolla on vaikeaa. Se on se uusi elämä, joka virtaa Benin elämästä meidän elämäämme.
Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meidät kaikelta pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.