Vuorolukuvuoden 30. viikon perjantai

Kuvitelkaa hetki, kun istutte hiljaisessa huoneessa ja katsotte pöydällä olevaa vanhaa, hieman kulunutta lentokoneen pienoismallia. Sen siivet ovat ehkä hieman vääntyneet, ja pintaan on tarttunut pölyä, mutta kun katsotte sitä, ette näe vain muovia tai metallia. Näette sen innostuksen, joka kerran täytti huoneen, kun pieni poika selitti innoissaan, miten 'con chim airlines' – lintulentoyhtiö – tulisi kerran lentämään pilvien yllä. Se oli unelma, joka oli täynnä elämää, uteliaisuutta ja sitä puhdasta iloa, jota vain lapsen mieli voi tuottaa. Tänään, kun luemme Paavalin kirjettä filippiläisille ja evankeliumia Jeesuksesta fariseuksen kotona, meitä kutsutaan katsomaan juuri tätä: elämän haurautta ja Jumalan rakkautta, joka ei koskaan hylkää meitä, vaikka unelmat tuntuisivat särkyvän.

Paavali kirjoittaa: 'Olen varma siitä, että hän, joka on aloittanut teissä hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.' Nämä sanat eivät ole vain lohdutusta; ne ovat lupaus. Ne kertovat meille, että jokainen elämä, jokainen Benin lyhyt, mutta kirkas elämä, on Jumalan käsissä. Benjamin Vo oli poika, jonka mieli oli kuin tarkasti koodattu järjestelmä, aina valmiina ratkaisemaan ongelmia, aina utelias ymmärtämään maailmaa. Mutta se, mikä teki hänestä sen Benin, jota me kaikki rakastamme, oli hänen sydämensä lempeys. Muistatteko sen hetken, kun hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä numeroa, hän ei rikkonut säästöpossuaan – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Siinä tarjouksessa oli jotain pyhää, jotain, joka heijasti Jumalan omaa anteliaisuutta. Se oli poika, joka ymmärsi, että rakkaus on enemmän kuin vain sanoja; se on valmiutta antaa itsensä toisen hyväksi.

Nyt, neljä kuukautta sen kesäkuun päivän jälkeen, kun Benjamin kutsuttiin taivaalliseen kotiin, me seisomme täällä ja tunnemme, kuinka hiljaiseksi maailma voi jäädä. Alan ja Thao, te tiedätte sen hiljaisuuden, joka laskeutuu kotiin illalla. Te tiedätte sen painon, kun katsotte tyhjää tuolia tai Benin GitHub-repoja, joihin hän koodasi unelmiaan. Ja ehkä – aivan salaa – mieleenne hiipii se raskas varjo: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on otettava vastaan: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut mikään rangaistus. Kuten Jeesus vastasi evankeliumissa niille, jotka etsivät syyllistä: ei kenenkään synti. On olemassa kipua, joka on täysin ihmisen hallinnan ulkopuolella, salaisuuksia, joita mikään inhimillinen valppaus tai rakkaus ei voi pysäyttää. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette pitäneet hänen kädestään jokaisella hetkellä. Laskekaa se syyllisyyden taakka maahan, sillä Isä ei ole pannut sitä teidän harteillenne. Te olette vapaita.

Evankeliumissa Jeesus menee fariseuksen kotiin sapattina. Siellä on mies, joka kärsii vesipöhöstä. Jeesus tietää, että häntä tarkkaillaan, mutta hän ei pelkää. Hän kysyy: 'Onko lupa parantaa sapattina vai ei?' Kun kukaan ei vastaa, hän ottaa miehen ja parantaa hänet. Hän opettaa meille, että rakkaus ja armon osoittaminen eivät ole sidottuja sääntöihin tai aikoihin. Ne ovat Jumalan työtä, joka tapahtuu aina. Benjaminin elämä oli tällaista jatkuvaa rakkautta. Hän ei kysynyt lupaa olla hyvä. Hän ei kysynyt, onko sopivaa olla lempeä. Hän vain oli. Se, että hän halusi auttaa setäänsä, oli merkki siitä, että hän ymmärsi Jumalan lain ytimen: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Meidän on vaikea ymmärtää, miksi tällainen valo sammui niin varhain, mutta muistakaa, että valo ei katoa. Se vain siirtyy toiseen paikkaan, kirkkaampaan paikkaan, jossa ei ole sairautta eikä kipua.

Ryan, rakas veli, sinä kannat Benin muistoa mukanasi. Kun katsot taivaalle, kun kuulet isäsi kertomia tarinoita tai kun teet jotain luovaa, tiedä, että Ben on lähellä. Hän ei ole poissa. Hän on se isoveli, joka katsoo sinua taivaasta ylpeänä, hymyillen ja lempeänä. Älä pelästy tulevaisuutta; sinussa asuu sama valo ja sama hyvä sydän. Älä anna surun sammuttaa sitä intoa, jota sinussa on. Jatka elämistä, jatka unelmoimista, juuri niin kuin Ben teki. Hän on sinun vierelläsi jokaisessa askeleessa.

Jeesus kysyy fariseuksilta: 'Kuka teistä, jos poikanne tai härkänne putoaa kaivoon, ei heti nostaisi sitä ylös sapatin päivänäkään?' Tämä on Jumalan sydän. Hän ei jätä meitä kaivoon. Hän ei jätä meitä pimeyteen. Hän tulee ja nostaa meidät ylös, silloinkin kun olemme uupuneita ja surun murtamia. Kun me tunnemme, että olemme pudonneet syvälle, Jumalan käsi on siellä, valmiina nostamaan meidät. Tämä on se toivo, joka kantaa meitä yli jokaisen vaikean päivän.

Muistakaa se 'con chim airlines'. Se oli enemmän kuin lentokoneita. Se oli Benin tapa nähdä maailma: avoimena, mahdollisuuksia täynnä olevana, paikkana, jonne voi lentää, jos vain uskaltaa unelmoida. Benjamin opetti meille, että vaikka elämä olisi kuinka lyhyt, se voi olla täynnä merkitystä. Se voi olla 'hyvää työtä', josta Paavali puhuu. Meidän tehtävämme on nyt kantaa tuota unelmaa eteenpäin. Me teemme niin olemalla lempeitä toisillemme, auttamalla niitä, jotka ovat hädässä – kuten se kaivo, joka on porattu Benin nimissä tuomaan elävää vettä janoisille – ja ennen kaikkea, luottamalla siihen, että Jumala pitää meistä huolen.

Kun astutte tänään ulos täältä, viekää mukananne tämä yksi pieni asia: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei teiltä pyydä. Älkää syyttäkö itseänne mistään. Te olette tehneet kaiken voitavanne, ja Jumala on tyytyväinen teihin. Katsokaa taivaalle, vetäkää syvään henkeä ja olkaa hetki hiljaa tietäen, että Jumala pitää teistä huolen tänään, huomenna ja iankaikkisesti. Ben on siellä, hän hymyilee, ja hän odottaa meitä kaikkia siellä, missä ei ole enää kyyneleitä. Aamen.