Vuoden 25. sunnuntai

Katsokaa hetkeksi mielessänne sitä tuttua, arjen täyttämää näkyä: poika istuu pöydän ääressä, edessään paperiarkki, joka on täynnä huolellista, siistiä käsialaa. Hänellä on kynä kädessään, ja hän pysähtyy hetkeksi – ei siksi, että olisi väsynyt, vaan siksi, että hän haluaa jakaa sen, mitä on kirjoittanut. Se on pieni, tavallinen hetki. Se on hetki, joka voisi olla kenen tahansa lapsen elämästä. Mutta kun katsomme sitä Benjaminin kohdalla, me näemme jotain syvempää. Me näemme pojan, jonka mieli oli kuin kirkas, avoin ikkuna, jonka läpi maailma ja sen logiikka näyttäytyivät hänelle ihmeenä. Hän ei vain oppinut asioita; hän imi itseensä elämän kauneutta ja sen rakenteita. Hän oli poika, joka rakasti koodin tarkkuutta ja lentokoneiden majesteettista lentoa, mutta jonka suurin viisaus oli hänen kykynsä pysähtyä, hymyillä ja jakaa.

Tänään, kun luemme Jesajan kirjaa, me kohtaamme kutsun, joka tuntuu kuiskaavan suoraan meidän ikäväämme: 'Etsikää Herraa, kun hänet voidaan löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.' Nämä sanat eivät ole vain kehotus etsiä Jumalaa silloin, kun kaikki on hyvin. Ne ovat lupaus siitä, että Jumala on lähellä juuri silloin, kun meidän omat ajatuksemme tuntuvat murenevan. Jesaja sanoo: 'Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne.' Se on totuus, jota meidän on vaikea niellä, kun sydän huutaa kysymystä 'miksi'. Me haluaisimme ymmärtää, me haluaisimme nähdä sen suuren suunnitelman, joka selittäisi, miksi Benjaminin elämä jäi niin lyhyeksi. Mutta Jumalan ajatukset ovat kuin taivas maan yllä – ne ovat avaruutta, jota me emme voi kahlita, mutta jossa me voimme levätä.

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan työntekijöistä. Se on tarina, joka on aina häirinnyt meidän inhimillistä oikeudentajuamme. Ne, jotka tulivat viimeisenä, saivat saman palkan kuin ne, jotka olivat raastaneet koko päivän helteessä. Me kysymme: 'Onko se oikein?' Me tunnemme sen saman pistoksen, jota työntekijät tunsivat. Mutta Jeesus kääntää katseemme pois ansioista ja palkasta, kohti jotain paljon suurempaa: Jumalan anteliaisuutta. Jumalan rakkaus ei ole palkka, joka ansaitaan työllä. Se on lahja, joka annetaan, koska Hän on hyvä. Benjaminin elämä ei ollut suoritus, joka mitattiin vuosien määrällä. Se oli lahja, joka oli täydellinen siinä hetkessä, kun se annettiin. Se ei ollut 'lyhyt' Jumalan silmissä; se oli täysi.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Paavali kirjoittaa filippiläisille: 'Minulle elämä on Kristus, ja kuolema on voitto.' Hän on kahden vaiheilla: halu lähteä Kristuksen luo on suuri, mutta tarve jäädä palvelemaan on myös tärkeä. Benjamin ei enää kamppaile tämän valinnan välillä. Hän on jo siellä, missä Kristus on. Hän on siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Hän on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä. Hän on yhä se poika, joka unelmoi 'Con Chim Airlinesista' – mutta nyt hän lentää siellä, missä taivas on kirkas ja jossa ei ole enää rajoja.

Ryan, veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema.

Me näemme toisinaan elämän kuin peilin, joka on samentunut. Me näemme vain pienen palan tästä suuresta kudelmasta. Mutta Benjamin näkee nyt. Hän näkee sen rakkauden, jota te annoitte hänelle jokaisena päivänä. Hän tietää, että te rakastitte häntä täydellisesti. Ja se tieto on se lohtu, joka poistaa syyllisyyden. Te ette ole syyllisiä. Te olette olleet Jumalan rakkauden välikappaleita. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se ei ollut teidän syynne, että elämä muuttui. Se on Jumalan mysteeri, johon te saatte levätä. Älkää syyttäkö itseänne. Älkää kantako sitä raskasta kiveä, jota kukaan ei pyytänyt teitä kantamaan. Jumala on ottanut Benjaminin syliinsä, ja Hän haluaa, että tekin saatte levätä Hänen rauhassaan.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä ajatusta: Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, Hän vaatii meiltä luottamusta. Luottakaa siihen, että vaikka veneenne tuntuu nyt tyhjältä, Jeesus on siinä veneessä kanssanne. Hän itkee teidän kanssanne, ja Hän odottaa teitä siellä, missä kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että kuuntelette jotakuta toista niin kuin Ben kuunteli – täydellä huomiolla, ilman kiirettä. Ehkä se on se, että ojennatte kätenne auttaaksenne jotakuta, jolla on vaikeaa. Se on se uusi elämä, joka virtaa Benin elämästä meidän elämäämme. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa.