Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Jeesukselta Kristukselta. Teemme tämän pyhän hetken Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Kuinka helposti ihminen kantaakaan sisällään jotakin kovaa ja jäykkää… Se ei tapahdu äkkiä. Se alkaa pienestä pettymyksestä, väsymyksestä tai siitä hiljaisesta hetkestä, jolloin elämä ei mennytkään niin kuin olimme rukoilleet. Hiljalleen sydämeen kasvaa kuori, kuin kivi, joka ei enää tunne eikä värähdä.
Tämän päivän ensimmäisessä lukukappaleessa profeetta Hesekiel lausuu Jumalan suuren lupauksen: »Minä otan pois teidän ruumiistanne kivisen sydämen ja annan teille elävän sydämen.» Jumala ei vaadi meitä korjaamaan itseämme omin voimin. Hän ei seiso ulkopuolella ja käske meidän pehmentää omaa rintaamme. Hän tulee itse ja tekee sen, mihin me emme pysty.
Sama teema soi hämmästyttävällä tavalla evankeliumin häissä, joihin kutsutaan ihmisiä teiden varsilta – pahoja ja hyviä alike, aivan niin kuin elämä itse meidät kokoaa. Mutta sitten kun kuningas tulee sisälle ja katsoo vieraita, hän näkee yhellä miehellä yllään jotakin, mikä ei kuulu juhlaan: hänellä ei ole häävaatetta, sitä puhdasta sydäntä ja uutta henkeä, jota ilman emme voi seistä valossa.
Katsomme tätä sanaa tänään yhdeksän viikon surun keskellä, ja ajatuksemme kääntyvät meidän rakkaan Benjaminimme puoleen.
Benjamin Vo oli poika, jonka sydän oli poikkeuksellisen avoin ja herkkä. Benillä oli terävä ja loistava äly – poika, joka jo nuorena sukelsi logiikan, teknologian ja pilvipalveluiden maailmaan samalla innolla kuin hänen isänsä. Mutta hänen syvin olemuksensa ei ollut hänen älykkyydessään, vaan siinä, miten herkästi hän katsoi maailmaa. Muistamme hänen hymynsä, hänen lempeän uteliaisuutensa ja sen vilpittömän huolenpidon, jolla hän kantoi muita. Hän oli poika, joka ei koskaan kovettanut sydäntään elämän kolhujen edessä, vaan otti kaiken vastaan avoimin käsin.
Vaikka Ben ei saanut elää pitkää elämää maan päällä, hänen sydämessään paloi se valo, josta profeetta Hesekiel puhuu. Jumala antoi hänelle uuden hengen ja kirkkaan, puhtaan sielun, joka on nyt perillä ikuisissa häissä.
Rakkaat Alan ja Thao, kallis veli Ryan… te tiedätte, miltä tuntuu, kun sydämeen laskeutuu kivinen hiljaisuus surun painosta. Älkää pelätkö sitä. Jumala tietää teidän kyyneleenne. Hän ei vaadi teiltä mahdottomia, vaan hän ottaa vastaan teidän väsymyksenne ja korvaa sen omalla rauhallaan. Pitäkää tiukasti kiinni toisistanne, tukekaa toisianne ja antakaa Benjaminin muiston kantaa teitä eteenpäin.
Rakkaat sukulaiset ja te kaikki, jotka olette mukana tässä rukouksessa – erityisesti te, jotka kannatte sairaan lapsen tuskaa tai omaa raskasta ristiänne… taivaallinen Isä on teitä lähellä. Hän tahtoo antaa teille uuden sydämen ja nostaa teidät pimeästä valoon.
Pysykäämme lähellä Jeesusta, Taivaallista Isää ja Neitsyt Mariaa. Benjamin lepää nyt pyhän Bernardin ja pyhän Carlo Acutiksen esirukousten siivittämänä Taivaan kirkkaudessa. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meidät kaikelta pahat ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Amen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.