Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Herra, armahda. Kristus, armahda. Herra, armahda.
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,
Tänään pyhän Maria Magdaleenan juhlana evankeliumi vie meidät varhaiseen aamuun, tyhjän haudan luolle. Maria seisoo siellä pimeässä ja itkee. Hänen sydämensä ikävöi Häntä, jota se rakastaa, aivan kuten Korkeassa veisussa kuulemme: ”Kaduilla ja risteyksissä minä etsin häntä, jota sieluni rakastaa…”
Maria on niin surun murtama, ettei hän tunnista Jeesusta, vaikka tämä seisoo aivan hänen edessään. Hän luulee Jeesusta puutarhuriksi. Mutta sitten tapahtuu jotain syvällistä ja kaunista. Jeesus sanoo vain yhden ainoan sanan. Hän kutsuu häntä nimeltä: ”Maria!” …
Siinä silmänräpäyksessä pimeys väistyy. Yksi ainoa sana riittää, koska siinä on Jumalan henkilökohtainen, ikuinen rakkaus. Ylösnoussut Herra tuntee jokaisen meistä nimeltä.
Tämä tuo mieleeni jotain herkkää ja kaunista Benjamin Vosta. Benillä oli uskomaton tapa katsoa maailmaa – hän rakasti seurata lentokoneiden kulkua taivaalla isänsä kanssa. Siinä kärsivällisessä ja ihmettelevässä katseessa ylös taivaalle oli samaa syvää ikävää ja luottamusta kuin Psalmissa 63: ”Sinun siipiesi varjossa minä riemuitsen. Sieluni riippuu sinussa kiinni.” Ben osasi katsoa ylöspäin, ihmetellä ja odottaa. Ja tänään me tiedämme, että Hän, joka kutsuu tähtien nimet, on kutsunut myös Benjamina nimeltä ja ottanut hänet vastaan.
Monesti suuren menetyksen keskellä vanhempien ja läheisten sydämeen saattaa hiipiä raskas, kuiskaava kysymys: olisimmeko voineet tehdä jotain toisin? Olemmeko missanneet jotain?
Silloin meidän on kuultava Vapahtajamme ääni. Kärsimys ja sairaus eivät ole koskaan Jumalan rangaistus, eivätkä ne koskaan johdu mistään, mitä rakkaintaan hoitaneet tekivät tai jättivät tekemättä. Alan ja Thao, te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä – ja siksi teidänkin tulee päästää irti tästä raskaasta kivestä. Te annoitte Benjaminille kaiken rakkauden, mitä ihmisydän voi antaa.
Viisi viikkoa Benjaminein poismenosta on kulunut, ja ikävä on painava. Mutta Maria Magdaleenan lailla me saamme kääntyä katsomaan Ylösnoussutta Kristusta.
Rakkaat Alan ja Thao, rakas veli Ryan, tädit, sedät ja koko perhe… sekä jokainen etäältä mukana oleva, jokainen kärsivä lapsi ja ristiä kanto perhe: te ette ole yksin. Benjamin kantaa nyt taivaallisessa rauhassa sitkeää valoa meidän kaikkien sydämiin. Pysykäämme lähellä Jeesusta ja Neitsyt Mariaa, sillä Hänen rakkaudessaan mikään ei ole lopullisesti menetetty. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meidät kaikesta pahasta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.