Viidennentoista viikon torstai tavallisena aikana

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,

Kuulimme tänään Jesajan kirjasta, kuinka vanhurskaiden tie on tasainen, ja Herra tekee sen suoraksi. Ja evankeliumissa Jeesus kutsuu meitä luokseen: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette työtä ja olette kuormitettuja, niin minä annan teille levon." Miten lohduttavia sanoja ne ovatkaan meille kaikille, jotka kannamme painavia taakkoja, sydämissämme ehkä surua ja kaipausta.

Elämämme matkalla kohtaamme ylä- ja alamäkiä, tasaisia ja kivisiä polkuja. Joskus tuntuu, että taakka on liian suuri kantaa yksin. Mutta Jeesus lupaa meille levon. Hän ei lupaa poistaa taakkaa kokonaan, mutta hän lupaa keventää sitä. Hän kutsuu meitä jakamaan sen kanssaan, oppimaan häneltä, joka on "lempeä ja nöyrä sydämeltään".

Benjaminin elämä oli täynnä uteliaisuutta ja iloa. Vaikka hänen matkansa täällä maan päällä oli lyhyt, hän jätti jälkeensä syvän ja kauniin jäljen. Muistan, kuinka Benillä oli uskomaton kyky löytää iloa pienistäkin asioista – kuten lentokenttien tarkkailusta isänsä kanssa. Se oli hänelle ja hänen perheelleen jaettu ilo, pieni hetki, joka loi suuria muistoja. Se oli Benjaminille tapa kokea maailman ihmeitä, ja hän teki sen koko sydämellään, uteliaana ja avoimena.

Benjaminin elämä opettaa meille, että jokainen hetki on arvokas, ja jokainen teko, joka on tehty rakkaudesta, kantaa hedelmää. Hän eli elämänsä täydesti, ja hänen henkensä jatkaa elämistä kaikissa niissä, jotka häntä rakastivat. Jesajan kirja puhuu toivosta: "Mutta sinun kuolleesi saavat elää, heidän ruumiinsa nousevat." Tämä on lupaus, joka kantaa meitä surun keskellä. Se muistuttaa meitä siitä, että kuolema ei ole loppu, vaan portti uuteen elämään Kristuksessa.

Vanhemmille, Thao ja Alan, ja Ryanille, ja kaikille Benjaminin rakkaille sukulaisille ja ystäville – ja teille kaikille, jotka olette mukana etäältä, erityisesti teille lapsiperheille, jotka kamppailette omien ristanne kanssa – Jeesuksen kutsu on tarkoitettu juuri teille. Antakaa hänelle taakkanne. Hän ottaa sen vastaan ja antaa teille voimaa jatkaa. Benjamin on nyt Jumalan rauhassa, mutta hänen henkensä, hänen ilonsa ja hänen rakkautensa elävät edelleen. Hän on nyt taivaan juhlassa, ja me voimme luottaa siihen, että hän rukoilee meidän puolestamme.

Jumalan rakkaus pitää meidät koossa. Se on vahvempi kuin suru, syvempi kuin menetys. Se antaa meille toivon, että tapaamme Benjaminin jälleen. Pysykäämme lähellä Jeesusta, joka antaa meille levon, ja Neitsyt Mariaa, joka lohduttaa meitä äidillisellä rakkaudellaan. Amen.