22. sunnuntaita edeltävä lauantai

Kuvitelkaa hetkeksi se hiljainen, lähes pyhä keskittyminen, joka vallitsee autiossa pellossa sapatin hiljaisuudessa. Aurinko paistaa viljapäiden ylle, ja opetuslapset kulkevat Jeesuksen perässä. He ovat nälkäisiä. He poimivat viljan tähkiä, hierovat niitä kämmentensä välissä ja syövät. Se on niin inhimillinen, niin yksinkertainen kuva: nälkäinen ihminen ja Jumalan antama ravinto. Mutta fariseukset näkevät tässä vain säännön rikkomisen. He näkevät vain lain kirjaimen, kun taas Jeesus näkee ihmisen sydämen ja elämän tarpeen. Tänään, kaksi kuukautta sen jälkeen kun Benjamin Vo kutsuttiin kotiin, me seisomme saman äärellä. Me etsimme elämää sieltä, mistä laki ja maailma tarjoavat vain sääntöjä ja tuomioita.

Benjamin oli poika, joka ymmärsi elämän syvän yhteyden. Hän oli poika, jonka mieli oli kuin terävä, hiottu timantti – hän koodasi, hän laski, hän tutki pilvipalveluiden arkkitehtuuria ja rakensi tulevaisuuden visioita. Mutta hänen suurin lahjansa ei ollut hänen älynsä, vaan se, miten hän suhtautui elämään. Hän oli kuin se viljan tähkä, joka on kypsä ja valmis. Hän ei elänyt sääntöjen vankina, vaan rakkauden vapaudessa. Muistatteko, miten hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt sitä, koska laki käski, tai koska hän olisi halunnut kehuja. Hän teki sen, koska hänen sydämensä oli täynnä sitä samaa vapaata rakkautta, jota Jeesus opetti opetuslapsilleen pellolla. Hän tarjoutui antamaan kaiken, mitä hänellä oli, koska hän ymmärsi, että rakkaus on tärkeämpää kuin mikään muu.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: 'Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Mitä sinulla on, mitä et olisi saanut? Ja jos olet saanut, miksi kerskaat, ikään kuin et olisi saanutkaan?' Nämä sanat ovat kuin peili, joka heijastaa meidän oman elämämme haurauden. Meillä on tapana kerskata saavutuksistamme, tai vaihtoehtoisesti, meillä on tapana syyttää itseämme epäonnistumisista. Alan ja Thao, te kannatte rinnassanne sitä raskasta kysymystä, joka on kuin kivi, jota ei saa liikutettua: 'Olisinko voinut tehdä enemmän? Olisinko voinut huomata jotain aiemmin?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti: te ette missanneet mitään. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kun Jeesukselta kysyttiin miehestä, joka oli syntymästään sokea, Hän sanoi: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on inhimillisen elämän arvaamaton, julma haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Te annoitte Benjaminille elämän, joka oli täynnä matkoja, rakkautta ja täydellistä läsnäoloa. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se ei ollut teidän syynne, että elämä muuttui. Se on Jumalan mysteeri, johon te saatte levätä.

Jeesus sanoo: 'Ihmisen Poika on sapatin herra.' Tämä tarkoittaa, että Jumala on suurempi kuin meidän inhimilliset sääntömme, meidän syyllisyytemme ja meidän pelkomme. Hän hallitsee myös sen surun, joka tuntuu nielevän kaiken. Kun te tunnette, että teidän veneenne on tyhjä, muistakaa, että Jeesus on se, joka täyttää sen. Benjamin ei kadonnut pimeyteen. Hän on siirtynyt siihen 'sapattiin', jossa ei ole enää kipua, ei sairauden pelkoa, ei sairaaloiden kliinistä ääntä. Hän on siellä, missä hän saa levätä ja missä hän odottaa teitä.

Ryan, veli, sinä tunnet tämän poissaolon ehkä kaikkein syvimmin. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Muista, että Ben ei ole kadonnut. Hän on siirtynyt siihen uuteen elämään, josta Jeesus puhuu. Kun sinä pelaat, kun sinä opiskelet, kun sinä elät, sinä kannat Benjaminin perintöä. Älä pelkää elää täysillä, sillä se on se kunnianosoitus, jota Ben arvostaisi. Hän aina sanoi: 'Yrittäminen on kaikki, mikä merkitsee.' Jatka sinä yrittämistä, päivä kerrallaan. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, sinun tarvitsee vain olla olemassa, sillä sinä olet Benjaminin veli.

Meidän on uskallettava luottaa siihen, että Jumala tuo valoon sen, mikä on pimeydessä. Me emme näe nyt kaikkea. Me näemme vain pienen palan tästä suuresta kudelmasta. Mutta Benjamin näkee nyt. Hän näkee sen rakkauden, jota te annoitte hänelle jokaisena päivänä. Hän tietää, että te rakastitte häntä täydellisesti. Ja se tieto on se lohtu, joka poistaa syyllisyyden. Te ette ole syyllisiä. Te olette olleet Jumalan rakkauden välikappaleita.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä ajatusta: Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, Hän vaatii meiltä luottamusta. Luottakaa siihen, että vaikka veneenne tuntuu nyt tyhjältä, Jumala on siinä veneessä kanssanne. Hän itkee teidän kanssanne, ja Hän odottaa teitä siellä, missä kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että kuuntelette jotakuta toista niin kuin Ben kuunteli isänsä tarinoita – täydellä huomiolla, ilman kiirettä. Ehkä se on se, että ojennatte kätenne auttaaksenne jotakuta, jolla on vaikeaa. Se on se uusi elämä, joka virtaa Benin elämästä meidän elämäämme.

Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.