Vuorokauden 23. viikon torstai

Katsokaa hetkeksi sitä kuvaa, joka on niin monen teistä sydämessä: Benjamin, istumassa cross-legged olohuoneen matolla, yllään kirkkaanpunainen paita ja Star Wars -pyjamahousut. Hän on ehkä kahdentoista, ja hän hymyilee kameralle niin kirkkaasti, niin vilpittömästi, samalla kun hän pitelee sylissään pientä vauvaa – niin hellästi, niin varovasti. Se on kuva, joka ei kerro vain lapsuuden viattomuudesta, vaan siitä, mikä Benjaminissa oli pohjimmiltaan totta: hän oli poika, joka tiesi, miten toista ihmistä pidetään turvassa.

Tänään, kaksi kuukautta Benjaminin kotiinpaluun jälkeen, me kohtaamme Paavalin sanat korinttilaisille: 'Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.' Se on niin terävä havainto, eikö totta? Me elämme maailmassa, joka on täynnä tietoa. Meillä on älypuhelimet, meillä on pilvipalvelut, meillä on algoritmit. Benjamin, tuo älykäs poika, joka koodasi ja rakensi AWS-ympäristöjä jo teini-iässä, ymmärsi tämän tiedon maailman. Hän ymmärsi logiikan ja matematiikan kielet. Mutta Paavali muistuttaa meitä, että vaikka tietäisimme kaiken koodista, vaikka hallitsisimme kaiken tekniikan, se ei ole se, mikä rakentaa ihmistä. Vain rakkaus rakentaa. Ja Benjamin, meidän rakas Benjaminimme, oli poika, joka rakensi rakkaudella.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämissänne on kulkenut monenlaisia ajatuksia näiden kahden kuukauden aikana. Suru on kuin meri; joskus se on tyyni, joskus se vyöryy päälle niin, ettei hengityksestä meinaa tulla mitään. Ehkä olette kysyneet itseltänne: 'Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisinko voinut huomata jotain aiemmin?' Kuunnelkaa minua nyt: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kun Jeesukselta kysyttiin miehestä, joka oli syntymästään sokea, Hän sanoi: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on inhimillisen elämän arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Te olette olleet Benjaminin elämän vartijoita, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Evankeliumissa Jeesus sanoo jotain, mikä tuntuu meistä joskus mahdottomalta: 'Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.' Mutta Jeesus ei puhu vain vihamiehistä. Hän puhuu siitä, miten meidän tulee kohdata toisemme. Hän sanoo: 'Tehkää muille niin kuin tahtoisitte heidän tekevän teille.' Benjamin ymmärsi tämän vaistonvaraisesti. Muistatteko sen tarinan, jonka kerroitte? Se hetki, kun hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei rikkonut sitä, eikä rahoja tarvittu, mutta se tarjous – se pojan halu antaa kaikki, mitä hänellä oli – on se kirkas totuus, jota meidän tulee kantaa. Hän ei kysynyt, onko se järkevää. Hän ei kysynyt, saako hän siitä jotain takaisin. Hän vain näki hädän ja halusi auttaa. Se on se 'hyvä mitta, joka on painettu, ravistettu ja kukkura', josta Jeesus puhuu. Benjamin antoi sen mitan meille kaikille.

Ryan, veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – olipa se sohvalla istuminen tai lelukitaroiden soittaminen – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.

Meidän on uskallettava luottaa siihen, että Jumala tuo valoon sen, mikä on pimeydessä. Me emme näe nyt kaikkea. Me näemme vain pienen palan tästä suuresta kudelmasta. Mutta Benjamin näkee nyt. Hän näkee sen rakkauden, jota te annoitte hänelle jokaisena päivänä. Hän tietää, että te rakastitte häntä täydellisesti. Ja se tieto on se lohtu, joka poistaa syyllisyyden. Te ette ole syyllisiä. Te olette olleet Jumalan rakkauden välikappaleita. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se ei ollut teidän syynne, että elämä muuttui. Se on Jumalan mysteeri, johon te saatte levätä.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä ajatusta: Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, Hän vaatii meiltä luottamusta. Luottakaa siihen, että vaikka veneenne tuntuu nyt tyhjältä, Jeesus on siinä veneessä kanssanne. Hän itkee teidän kanssanne, ja Hän odottaa teitä siellä, missä kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että kuuntelette jotakuta toista niin kuin Ben kuunteli – täydellä huomiolla, ilman kiirettä. Ehkä se on se, että ojennatte kätenne auttaaksenne jotakuta, jolla on vaikeaa. Se on se uusi elämä, joka virtaa Benin elämästä meidän elämäämme. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.