Pyhän Monikan muistopäivä

Kuvitelkaa mielessänne äiti, joka istuu kirkon takapenkissä, kasvot kyynelten huuhtomina.

Hän ei rukoile ääneen, mutta hänen koko olemuksensa on yhtä huutoa Jumalan puoleen. Hän on odottanut, hän on toivonut ja hän on itkenyt vuosia – ei itsensä tähden, vaan lapsensa tähden. Tämä äiti on Pyhä Monika, jonka muistoa me tänään vietämme. Monikan elämä oli yhtä suurta 'valvomista', josta tämän päivän evankeliumi puhuu. Hän ei nukkunut hengellisesti, vaan pysyi valveilla rukouksessa, kunnes hänen poikansa Augustinus löysi tien kotiin, Jumalan luokse.

Valvominen. Se on tämän päivän sana. Se on se säie, joka kulkee läpi Monikan kyyneleiden, Paavalin kirjeen ja Jeesuksen vertauksen.

Mutta mitä valvominen tarkoittaa meille tänään? Mitä se tarkoittaa teille, Alan, Thao ja Ryan, kun on kulunut tasan kaksi kuukautta siitä kesäkuun kolmannestatoista päivästä, jolloin Benjamin Đại Dương Vo kutsuttiin kotiin?

Kaksi kuukautta. Se on aika, jolloin maailma ympärillä alkaa odottaa, että äänet vaimenevat ja elämä palaisi uomiinsa. Mutta me tiedämme totuuden. Me tiedämme, että surun talossa kello lyö eri tahtiin. Kaksi kuukautta on vasta silmänräpäys, kun sydän on revitty auki. Se on se hetki, kun hiljaisuus huoneessa alkaa tuntua raskaalta, ja kun huomaat, ettei kyseessä ollutkaan paha uni, josta herätään.

Evankeliumissa Jeesus sanoo: 'Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.'

Tämä sana 'valvokaa' voi joskus kuulostaa pelottavalta, kuin uhkaukselta. Mutta kun katsomme Benjaminin elämää, me näemme, mitä valvominen on kauneimmillaan. Se ei ole pelokasta odottamista, vaan se on aktiivista, rakastavaa läsnäoloa. Se on sitä, että sydän on aina valmiina rakastamaan, auttamaan ja ihmettelemään.

Benjamin oli poika, joka eli 'valveilla'. Hänen älynsä oli häikäisevä – hän sukelsi tekoälyn, DevOpsin ja pilvipalveluiden maailmaan jo 14-vuotiaana, samoihin haasteisiin, joita hänen isänsä ratkoi työssään. Mutta hänen suuruutensa ei ollut vain koodiriveissä tai matematiikassa. Hänen suuruutensa oli siinä, kuinka hän piti sydämensä auki.

Ajatelkaa sitä pientä, mutta niin valtavan merkityksellistä hetkeä, josta perhe on kertonut. Kun Ben oli 15-vuotias ja kuuli setänsä Williamin sairastuneen, hän ei jäänyt vain murehtimaan. Hän meni vanhempiensa luokse ja tarjosi koko säästöpossunsa sisältöä auttaakseen.

Hän ei rikkonut possuaan, eikä rahaa lopulta tarvittu, mutta se tarjous – se sydämen liike – on juuri sitä, mitä evankeliumi tarkoittaa 'uskollisella ja viisaalla palvelijalla'. Ben ei säästänyt itseään tai omaansa. Hän oli valmis antamaan kaiken, mitä hänellä oli, heti kun hän näki tarpeen. Hän ei odottanut huomista ollakseen hyvä. Hän oli hyvä tässä ja nyt. Se on valvomista: se on sitä, että rakkaus on aina käyttövalmiina.

Mutta katsotaanpa nyt sitä kipua, jota te kannatte.

Kun Jeesus puhuu isännästä, joka palaa kotiin yllättäen, me saatamme tuntea piston sydämessämme. Me saatamme kysyä: 'Olinko minä valveilla? Teinkö minä tarpeeksi? Miksi kotiimme murtauduttiin näin rajusti?'

Alan ja Thao, on yksi totuus, joka teidän on kuultava tänään, Pyhän Monikan päivänä: Te ette ole syyllisiä.

Joskus surun pimeydessä hiipii ajatus, että olisiko jotain voitu tehdä toisin. Mutta muistakaa Jeesuksen sanat, kun häneltä kysyttiin kärsivästä ihmisestä: 'Ei hän tehnyt syntiä, eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus ei ole rangaistus, eikä kuolema ole merkki kenenkään epäonnistumisesta. Te valvotte Benjaminin vierellä jokaisen hetken. Te annoitte hänelle maailman, matkat Dubaista Vatikaaniin, yhteiset hetket lentokoneita bongaillen. Teidän rakkautenne oli se valo, jonka turvassa hän saattoi kasvaa niin lempeäksi ja viisaaksi.

Te ette missanneet mitään. Te olitte uskollisia palvelijoita, jotka annoitte hänelle 'ruoan oikeaan aikaan' – ja se ruoka oli ehdotonta rakkautta, hyväksyntää ja yhteisiä unelmia 'Con Chim Airlinesista'.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: 'Jumala on uskollinen. Hän on kutsunut teidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.'

Tämä on meidän ankkurimme tänään. Jumala on uskollinen. Hän oli uskollinen Monikalle, vaikka tämä joutui odottamaan vuosia. Hän on uskollinen Benjaminille, joka on nyt siirtynyt tästä ajasta ikuiseen kirkkauteen. Ja Hän on uskollinen teille, Alan, Thao ja Ryan, juuri nyt, kun tuntuu siltä, että voimat loppuvat.

Benjamin Đại Dương Vo – hänen nimensä kantaa mukanaan 'suurta valtamerta'. Valtameri on syvä ja joskus myrskyisä, mutta se on myös ääretön. Benin elämä oli kuin tuo valtameri: syvää älyä, suurta lempeyttä ja ääretöntä uteliaisuutta.

Ryan, sinä olet menettänyt veljesi, parhaan ystäväsi. Mutta muista, että Benjamin on nyt sinun suojelijasi. Hän ei ole kaukana. Hän on siinä hiljaisessa rohkaisussa, kun yrität jotain uutta. Hän on siinä hymyssä, joka nousee huulillesi, kun muistat hänen hihityksensä. Hän haluaa sinun jatkavan, kasvavan ja elävän rohkeasti – myös hänen puolestaan.

Benjamin rakasti lentokoneita, erityisesti Boeing 737 -koneita. Hän tiesi, että nousu vaatii voimaa ja vastatuulta. Nyt hän on noussut korkeammalle kuin mikään kone voi lentää. Hän on vapaa kaikesta kivusta, vapaa sairaudesta. Hän on perillä siellä 'taivaallisessa juhlassa', josta hän unissanne puhui.

Kun hän sanoi unessa isälleen: 'Ba ơi, test nào con cũng qua hết... con sẽ dõi theo ba mẹ', se oli viesti suoraan ikuisuudesta. Hän läpäisi elämän tärkeimmän testin: rakkauden testin. Hän rakasti täydesti, ja nyt hän katsoo teidän peräänne.

Pyhä Monika sanoi kuolinvuoteellaan pojalleen Augustinukselle: 'Yksi asia vain oli, jonka tähden halusin viipyä tässä elämässä vielä jonkin aikaa: nähdä sinut katolisena kristittynä ennen kuin kuolen. Jumala on suonut minulle tämän ylenpalttisesti.'

Te saitte nähdä Benin kasvavan pojaksi, joka tarjosi säästöpossunsa köyhille. Te saitte nähdä pojan, joka polvistui Lourdesissa ja Vatikaanissa. Se on ylenpalttinen lahja, vaikka aika jäi lyhyeksi.

Lohdutukseksi teille, jotka surette täällä ja kaukana: Jumala ei hylkää teitä. Hän on se Isäntä, joka tulee, mutta Hän ei tule tuomitsemaan, vaan pyyhkimään kaikki kyyneleet.

Mitä me voimme kantaa mukanamme tästä hetkestä ulos maailmaan?

Ottakaa mukaan Benjaminin asenne: 'Yrittäminen on kaikki, mikä merkitsee.' Älkää pelätkö surua, älkää pelätkö vaikeita päiviä. Yrittäkää vain rakastaa tänään, yksi askel kerrallaan.

Ja kun näette taivaalla linnun tai lentokoneen, muistakaa 'Con Chim Airlinesia'. Muistakaa poikaa, joka hymyili, joka koodasi maailmaa paremmaksi ja joka opetti meille, että puhtain sydän on se, joka on valmis antamaan kaiken.

Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me yritämme täällä vielä, ja se riittää.

Aamen.