Kolmaskymmeneskolmas sunnuntai tavallisena aikana

Kuvitelkaa hetkeksi se hiljainen, lähes pyhä keskittyminen, joka vallitsee lentokentän tarkkailupaikalla. Siellä, missä taivas kohtaa maan, seisoo poika, jonka katse on nauliutunut horisonttiin. Hän ei katso vain konetta; hän näkee sen insinööritaidon, sen voiman, sen mahdollisuuden, joka kantaa ihmisiä kauas kotoa. Benjamin Vo oli poika, joka rakasti tätä odotusta. Hän tiesi, että jokainen nousu vaatii valmistautumista, ja jokainen matka alkaa yhdestä pienestä askeleesta. Mutta tänään, kun muistamme Benjaminia kaksi kuukautta hänen kotiinpaluunsa jälkeen, me emme katso lentokoneita. Me katsomme sitä sisäistä horisonttia, jota profeetta Hesekiel tänään kuvaa.

Profeetta Hesekiel sanoo: 'Sinä, ihmislapsi, minä olen asettanut sinut vartijaksi Israelin heimolle.' Tämä on raskas kutsu. Se on kutsu nähdä, varoittaa, huolehtia ja rakastaa. Me ihmiset kannamme tätä vartijan tehtävää luonnostamme – varsinkin vanhemmat. Alan ja Thao, te olette olleet Benjaminin elämän vartijoita. Te olette valvoneet hänen untaan, te olette ohjanneet hänen askeleitaan, te olette rakastaneet häntä tavalla, joka ei tunne rajoja. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Mutta tänään Hesekielin sanat osuvat suoraan meidän inhimilliseen kipuumme. Meillä on taipumus tuomita itsemme, kun elämä ei mene niin kuin olimme suunnitelleet. Me katsomme taaksepäin ja kysymme: 'Mitä minä tein väärin? Miksi en nähnyt tätä? Miksi en estänyt tuota?' Te kannatte tällaista kysymystä kuin raskasta kiveä rinnassanne. Mutta kuunnelkaa minua nyt tarkasti: te ette missanneet mitään. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kun Jeesukselta kysyttiin miehestä, joka oli syntymästään sokea, Hän sanoi selvästi: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on inhimillisen elämän arvaamaton, julma haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Te annoitte Benjaminille elämän, joka oli täynnä matkoja, rakkautta ja täydellistä läsnäoloa. Se ei ollut teidän syynne, että elämä muuttui. Se on Jumalan mysteeri, johon te saatte levätä.

Evankeliumissa Jeesus antaa meille ohjeen: 'Jos veljesi tekee syntiä, mene ja puhuttele häntä kahden kesken.' Tämä on radikaali kutsu rehellisyyteen. Se on kutsu poistaa esteet meidän ja toisen väliltä. Benjamin oli poika, joka ymmärsi tämän sydämen puhtauden. Hän oli poika, jonka mieli oli kuin terävä, hiottu timantti – hän koodasi, hän laski, hän tutki pilvipalveluiden arkkitehtuuria ja rakensi tulevaisuuden visioita, kuten 'Con Chim Airlinesia', josta hän aina kikatti ja hymyili. Mutta hänen suurin lahjansa ei ollut hänen älynsä, vaan se, miten hän suhtautui elämään. Muistatteko, miten hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei rikkonut sitä, eikä rahoja tarvittu, mutta se tarjous – se pojan halu antaa kaikki, mitä hänellä oli – on se kirkas totuus, jota meidän tulee kantaa. Se osoittaa, että Benin sydän oli jo valmistettu taivaaseen. Hän ymmärsi sen, minkä me usein unohdamme: meidän ei tarvitse pitää kiinni mistään niin tiukasti, että se estää meitä rakastamasta.

Jeesus sanoo: 'Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.' Tämä on se lupaus, joka kantaa teitä nyt. Kun te istutte iltaisin ja tunnette Benin poissaolon, muistakaa, että Jeesus on siinä keskellänne. Hän on siinä hiljaisuudessa, joka tuntuu joskus musertavalta. Hän on siinä unessa, jossa isä ja Ben seisovat jonossa ostamassa jäätelöä, ja Ben maksaa. Se unelma ei ole vain unta; se on lupaus siitä, että rakkaus, joka alkoi täällä maan päällä, ei katoa. Se muuttaa muotoaan, se syvenee, ja se odottaa teitä perillä. Benjamin ei ole kadonnut. Hän on siirtynyt siihen 'taivaalliseen juhlaan', jossa ei ole enää kipua, ei sairauden pelkoa, ei sairaaloiden kliinistä ääntä. Hän on siellä, missä hän saa levätä ja missä hän odottaa teitä.

Ryan, veli, sinä tunnet tämän poissaolon ehkä kaikkein syvimmin. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Muista, että Ben ei ole kadonnut. Kun sinä pelaat, kun sinä opiskelet, kun sinä elät, sinä kannat Benjaminin perintöä. Älä pelkää elää täysillä, sillä se on se kunnianosoitus, jota Ben arvostaisi. Hän aina sanoi: 'Yrittäminen on kaikki, mikä merkitsee.' Jatka sinä yrittämistä, päivä kerrallaan. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, sinun tarvitsee vain olla olemassa, sillä sinä olet Benjaminin veli. Meidän on uskallettava luottaa siihen, että Jumala tuo valoon sen, mikä on pimeydessä. Me emme näe nyt kaikkea. Me näemme vain pienen palan tästä suuresta kudelmasta. Mutta Benjamin näkee nyt. Hän näkee sen rakkauden, jota te annoitte hänelle jokaisena päivänä. Hän tietää, että te rakastitte häntä täydellisesti. Ja se tieto on se lohtu, joka poistaa syyllisyyden. Te ette ole syyllisiä. Te olette olleet Jumalan rakkauden välikappaleita.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä ajatusta: Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, Hän vaatii meiltä luottamusta. Luottakaa siihen, että vaikka veneenne tuntuu nyt tyhjältä, Jumala on siinä veneessä kanssanne. Hän itkee teidän kanssanne, ja Hän odottaa teitä siellä, missä kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että kuuntelette jotakuta toista niin kuin Ben kuunteli isänsä tarinoita – täydellä huomiolla, ilman kiirettä. Ehkä se on se, että ojennatte kätenne auttaaksenne jotakuta, jolla on vaikeaa. Se on se uusi elämä, joka virtaa Benin elämästä meidän elämäämme. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.