Vuodenajan 29. viikon tiistai

Kuvitelkaa hetki, kun seisotte lentokentän kiitotien reunalla. Ilma väreilee kuumuudesta, ja kaukaisuudesta kuuluu suihkumoottoreiden tasainen, voimakas humina. Siinä hetkessä, kun kone nousee ilmaan, tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi hetkeksi – se on hetki, jolloin painovoima menettää otteensa ja taivas avautuu kutsuvana. Benjamin Vo oli poika, joka tunsi tämän hetken paremmin kuin kukaan. Hän ei nähnyt lentokoneessa vain metallia tai polttoainetta; hän näki siinä mahdollisuuden, unelman ja sen äärettömän vapauden, joka veti hänen mieltään puoleensa. Hän oli poika, joka koodasi omia digitaalisia maailmojaan, rakensi infrastruktuuria ja unelmoi 'Con Chim Airlinesista' – lentoyhtiöstä, joka oli hänen tapansa sanoa: 'Minä ymmärrän, että on olemassa jotakin korkeampaa, jotakin vapaampaa.'

Tänään, neljä kuukautta sen kesäkuun päivän jälkeen, jolloin Benjamin palasi Isän kotiin, me istumme tässä sanan äärellä. Paavali kirjoittaa efesolaisille: 'Hän on meidän rauhamme, hän joka teki molemmat yhdeksi ja purki väliseinän, vihollisuuden.' Paavali puhuu siitä, miten Kristus rikkoo ne seinät, jotka pitävät meidät erillään Jumalasta ja toisistamme. Hän tekee meistä yhden ruumiin, yhden perheen. Benjamin on nyt osa tuota perhettä, siellä missä ei ole enää seiniä, ei rajoja eikä turbulenssia. Hän on perillä.

Mutta tiedän, että täällä maan päällä, teidän sydämissänne, Alan ja Thao, on vielä olemassa se hiljaisuus, joka tuntuu joskus ylivoimaiselta. On niitä aamuja, jolloin jokainen nurkka kodissanne, jokainen Benin koodinpätkä ja jokainen hänen huoneeseensa jäänyt lentokoneen pienoismalli tuntuu huutavan hänen nimeään. Se on syvä, repivä ikävä. Ja siinä ikävässä, pimeyden hetkellä, mieleen hiipii se raskain kysymys, se joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut huomata jotain? Olisinko voinut estää tämän? Olisinko voinut suojella häntä paremmin?'

Kuunnelkaa minua nyt, sillä tämä on totuus, joka teidän on kuultava: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus. Se oli tämän maailman särkynyt todellisuus. Kun Jeesukselta kysyttiin miehestä, joka oli syntynyt sokeana, Hän vastasi: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on salaisuus, joka ei kuulu ihmisen hallintaan, eikä se ole Jumalan merkki teidän kelvottomuudestanne. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä tavalla, joka on heijastus Jumalan omasta rakkaudesta. Laskekaa se syyllisyyden kivi pois, sillä se ei kuulu teille. Jumala ei syytä teitä – Hän haluaa vain kantaa teitä.

Jeesus sanoo evankeliumissa: 'Olkoon vyönne vyötettyinä ja lamppunne palamassa.' Hän puhuu valvomisesta, valmiudesta ottaa vastaan se, mikä on tulevaa. Benjamin oli poika, joka oli aina valmis – valmis oppimaan, valmis auttamaan, valmis rakastamaan. Muistatteko, kuinka hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä numeroa. Hän ei rikkonut sitä, hän ei tyhjentänyt sitä – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Se tarjous oli kuin lamppu, joka paloi kirkkaana. Se oli merkki siitä, että hänen sydämensä kuului Jumalalle.

Ryan, rakas veli, sinä tunnet tämän kaipauksen kenties syvimmin. Te olitte kuin kaksi matkailijaa, jotka jakavat saman unelman. Kun katsot taivaalle ja näet koneen, kun koodaat jotakin uutta, kun naurat isäsi vitseille – tiedä, että Ben on siinä. Hän ei ole poissa. Hän on siirtynyt siihen taivaalliseen 'Con Chim Airlinesiin', jossa ei ole enää kipua eikä väsymystä. Hän on sinun suurin kannustajasi. Älä anna surun sammuttaa sitä valoa, joka sinussa on, sillä se valo on Benin perintöä. Hän on sinun vierelläsi, kun katsot maailmaa uteliaasti ja rohkeasti.

Jeesus sanoo evankeliumissa jotain aivan hämmästyttävää: 'Hän vyöttäytyy, käskee heidät pöytään ja alkaa palvella heitä.' Ajatelkaa sitä! Kun me saavumme perille, Jumala ei vaadi meiltä tiliä, vaan Hän palvelee meitä. Hän on se, joka tarjoilee juhla-aterian. Ben on nyt siinä pöydässä. Hän on vapaa, hän on ehjä, ja hän hymyilee teille siellä, missä aurinko ei laske koskaan. Hän on se poika, joka nyt tietää kaiken sen, mitä hän täällä uteliaana pohti – hän on nyt suuren totuuden äärellä.

Kun astutte ulos tästä rukoushetkestä, kantakaa mukananne tätä yhtä asiaa: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako syyllisyyden taakkoja, joita Jumala ei ole teidän harteillenne asettanut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä: olkaa uteliaita maailman kauneudelle, auttakaa jotakuta hiljaa, tai vain pysähtykää katsomaan taivaalle ja muistakaa, että te olette rakastettuja. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.