Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo ja rauha teille Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Meillä kaikilla on jossain elämämme varrella se yksi hetki, jolloin pysähdymme katsomaan taivaalle ja mietimme, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä. Johannes, joka oli maanpaossa Patmoksen saarella, sai nähdä jotain, mikä muutti kaiken. Hän kertoo meille tänään: 'Minä näin oven avautuneen taivaassa.' Hän ei nähnyt vain pilviä tai avaruutta; hän näki valtaistuimen, hän näki kirkkauden, hän näki sen todellisuuden, joka on kaiken näkyvän takana. Hän näki Jumalan, joka oli, joka on ja joka on tuleva.
Benjamin Vo oli poika, joka katsoi taivaalle aivan erityisellä tavalla. Hän ei vain katsellut lentokoneita; hän ymmärsi niiden logiikan, hän tunsi niiden sielunelämän, hän rakasti niiden lentoratoja. Hän oli poika, jonka mieli oli kuin avoin ovi – täynnä uteliaisuutta, täynnä halua ymmärtää, täynnä sitä kirkasta viisautta, joka sai hänet pohtimaan pilviympäristöjä ja koodin monimutkaisia rakenteita jo silloin, kun muut vasta opettelivat elämän perusasioita. Benjaminin unelma 'con chim airlinesista' – omasta lintuyhtiöstä – ei ollut vain lapsen leikkiä. Se oli merkki sielusta, joka kaipasi korkeammalle, joka halusi kantaa, joka halusi luoda jotain, mikä yhdistäisi ihmisiä ja toisi iloa.
Evankeliumissa Jeesus kertoo meille vertauksen palvelijoista, joille uskottiin kultarahoja. Se on kertomus vastuusta, mutta ennen kaikkea se on kertomus luottamuksesta. Isäntä antaa palvelijoilleen jotain arvokasta ja odottaa heidän käyttävän sitä. Yksi palvelija, peloissaan ja epäluuloisena, kätkee rahansa nenäliinaan. Hän pelkää isäntäänsä, hän pelkää virheitä, ja siksi hän menettää senkin vähän, mitä hänellä oli. Mutta ne, jotka uskalsivat käyttää lahjansa, saivat kokea isäntänsä ilon.
Alan ja Thao, te olette kantaneet Benjaminin elämää kuin kalleinta aarretta. Te olette antaneet hänelle kaiken sen rakkauden, tuen ja ymmärryksen, jota vanhemmat voivat antaa. Tiedän, että viisi kuukautta on aika, jolloin suru muuttaa muotoaan, mutta ei katoa. Tiedän, että teidän sydämissänne asuu joskus se raskas kysymys: 'Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt, sillä tämä on totuus, jonka teidän on kuultava: te ette ole syyllisiä. Benjaminin sairaus ei ollut teidän virheenne. Se ei ollut rangaistus, se ei ollut teidän epäonnistumisenne. Se oli inhimillisen elämän ja tämän maailman särkymisen kipu, joka on täysin meidän hallintamme ulkopuolella. Kuten Jeesus opetti sokeasta miehestä: 'Ei hän eikä hänen vanhempansa ole tehneet syntiä.' Laskekaa se kivi maahan. Jumala ei syytä teitä. Te olette rakastaneet Benjaminia jokaisella hengenvedollanne, ja se rakkaus on pyhää.
Benjaminin elämä oli kuin se 'Giếng Gioan Baotixita' – se kaivo, joka on porattu hänen nimissään kaukana Vietnamissa. Se vesi, joka sieltä nousee, tuo elämää janoisille. Se on merkki siitä, että Benjaminin rakkaus ei päättynyt siihen päivään, kun hän lähti. Se virtaa yhä. Se auttaa niitä, joilla on hätä. Se on se rakkaus, joka ei pysähdy itseen, vaan virtaa ulospäin. Te, Alan ja Thao, te olette tämän rakkauden lähde. Vaikka sydämenne on särkynyt, se on särkynyt rakkaudesta, ja juuri siksi se on niin avoin Jumalan armolle.
Ryan, sinä rakas veli, tiedä tämä: se yhteys, joka teillä on Benjaminin kanssa, ei ole kadonnut mihinkään. Kun katsot taivaalle, kun katsot lentokonetta, kun teet jotain, mikä saa sinut innostumaan, tiedä, että Ben on siinä mukana. Hän on se veli, joka katsoo sinua ylpeydellä. Älä pelkää elää, älä pelkää unelmoida, sillä sinun elämäsi on jatkoa sille valolle, joka hänenkin sydämessään paloi. Sinä olet hänen paras ystävänsä ja veljensä, ja se side on vahvempi kuin kuolema. Benjamin ei ole poissa; hän on siirtynyt sinne, missä ei ole enää lentokenttiä, ei enää sairaaloita, ei enää kyyneleitä, vaan se täydellinen todellisuus, jota nuo unelmat vain heijastivat.
Jeesus sanoo evankeliumissa: 'Hyvä ja uskollinen palvelija! Olet ollut uskollinen vähässä, minä panen sinut paljon haltijaksi.' Benjamin on nyt tuossa ilossa. Hän on siellä, missä ei ole enää 'con chim airlinesin' unelmia, vaan se täydellinen rauha, jota hän nyt nauttii. Hän on kotona. Hän odottaa teitä.
Kun astutte tänään ulos tästä pyhästä hetkestä, ottakaa mukaanne tämä yksi asia: olkaa lempeitä itsellenne. Antakaa itsellenne lupa hengittää. Jumala ei ole kääntänyt kasvojaan pois. Hän on se, joka kantaa teitä silloin, kun omat jalat eivät enää kanna. Ben on kotona, ja hän odottaa meitä kaikkia siellä, missä kyyneleet on pyyhitty pois. Jeesus on kutsunut teidät tähän juhlaan – ei vain tänään, vaan joka päivä. Ottakaa kutsu vastaan, vaikka sydän olisi raskas. Luottakaa siihen, että se rakkaus, joka teitä sitoo Benjaminiin, on vahvempi kuin kuolema, sillä Jumala itse on rakkaus, ja hän pitää meistä jokaisesta huolen nyt ja iankaikkisesti. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meidät kaikelta pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.