Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo ja rauha teille häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Jerikon tien varrella istui mies. Hän oli sokea, hän oli kerjäläinen, ja hän oli ääni, jota ihmiset yrittivät vaientaa. Kun hän kuuli, että Jeesus Nasaretilainen oli kulkemassa ohi, hän ei enää pysynyt hiljaa. Hän huusi: 'Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!' Ihmiset ympärillä käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän huusi vain kovemmin. Tämä mies, jolla ei ollut muuta kuin kaipaus, pysäytti Jumalan Pojan kulun. Jeesus pysähtyi. Hän ei kiirehtinyt ohi. Hän kysyi: 'Mitä haluat minun tekevän?' Mies vastasi vain yhden asian: 'Herra, anna minun nähdä.'
Benjamin Vo oli poika, joka katsoi maailmaa avoimin, loistavin silmin. Hän oli kuin tuo mies tien varrella, mutta toisella tavalla: hän näki niin paljon enemmän kuin muut. Hän näki AWS-pilviympäristöjen logiikan, hän näki koodin rivien takana olevan mahdollisuuden, hän näki 'con chim airlinesin' unelman, joka kantoi häntä taivasta kohti. Hän oli poika, jonka uteliaisuus oli kuin kirkas valo, joka ei koskaan himmentynyt. Ja kuitenkin, tänään, viisi kuukautta sen jälkeen, kun hän palasi Isän kotiin, me istumme tässä ja tunnemme, kuinka vaikeaa on nähdä. Me tunnemme pimeyden, joka laskeutuu, kun tuoli on tyhjä ja kun ääni, joka kerran täytti kodin naurulla, on hiljaa. Me huudamme, aivan kuten tuo sokea mies, mutta huutomme tuntuu joskus kaikuvan tyhjyyteen.
Johannes kirjoittaa tänään ilmestyksen kirjassa Efesoksen seurakunnalle: 'Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kestävyytesi... mutta minulla on sinua vastaan se, että olet hylännyt ensimmäisen rakkautesi.' Onko mahdollista, että suru tekee meistä sokeita? Kun menetys iskee, me alamme nähdä vain tyhjyyden. Me alamme nähdä vain sen, mitä ei enää ole. Me unohdamme sen ensimmäisen rakkauden, sen kirkkaan yhteyden, joka meillä oli Benjaminiin. Me unohdamme, että hän ei ole kadonnut, vaan hän on siirtynyt siihen valoon, jota me vasta tavoittelemme.
Alan ja Thao, te kannatte tänään sellaista taakkaa, jota kenenkään vanhemman ei tulisi kantaa. Tiedän, että on öitä, jolloin syyllisyys kuiskaa teidän korvaanne. Se kysyy: 'Mitä jos olisin tehnyt toisin? Mitä jos olisin huomannut jotain aiemmin?' Kuunnelkaa minua nyt, sillä tämä on totuus, joka teidän on kuultava: te ette ole syyllisiä. Benjaminin sairaus ei ollut teidän virheenne. Se ei ollut rangaistus, eikä se ollut teidän epäonnistumisenne. Se oli inhimillisen elämän särkymistä, joka on täysin meidän hallintamme ulkopuolella. Kuten Jeesus opetti sokeasta miehestä: 'Ei hän eikä hänen vanhempansa ole tehneet syntiä.' Laskekaa se kivi maahan. Te olette rakastaneet Benjamia jokaisella hengenvedollanne. Se rakkaus, jota annoitte hänelle, on pyhää. Se ei ole kadonnut, se on se silta, joka yhdistää teidät häneen juuri nyt.
Muistatteko, kun Ben, tuo 15-vuotias poika, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä numeroa. Hän ei rikkonut possua, hän ei kerskaillut. Hän vain halusi antaa kaikkensa. Se oli poika, jonka sydän oli jo valmiiksi taivaassa, koska hän ymmärsi, että kaikki, mitä meillä on, on lahjaa. Hän oli kuin se puu, josta psalmissa puhutaan: 'istutettu purojen varrelle, joka antaa hedelmänsä ajallaan'. Benjaminin elämä oli tällaista hedelmää. Se oli lyhyt, mutta se oli täynnä elämää. Se oli täynnä sitä kirkasta, puhdasta iloa, jota hän jakoi Ryanin kanssa – heidän yhteiset hetkensä, heidän leikkinsä, heidän unelmansa. Ryan, sinä olet kantanut tätä surua veljenäsi. Tiedä, että se rakkaus, joka teitä sitoi, on osa sinua. Kun katsot taivaalle, kun katsot lentokoneen nousua, tiedä, että Ben on siinä läsnä. Hän ei ole kaukana. Hän on siellä, missä on rauha.
Jeesus kysyy meiltä tänään: 'Mitä haluat minun tekevän?' Meillä on lupa vastata rehellisesti. Meillä on lupa sanoa: 'Herra, anna minun nähdä.' Anna minun nähdä, että Benjamin on turvassa. Anna minun nähdä, että tämä kipu ei ole loppu. Anna minun nähdä, että se rakkaus, joka meitä sitoo, on vahvempi kuin kuolema. Kun sokea mies sai näkönsä, hän ei jäänyt paikoilleen. Hän seurasi Jeesusta. Hän antoi kunnian Jumalalle. Meitä kutsutaan samaan. Meitä kutsutaan nousemaan, vaikka jalat tuntuvat raskailta. Meitä kutsutaan jatkamaan matkaa, ei siksi, että suru olisi ohi, vaan siksi, että Jumala kulkee meidän kanssamme.
Benjaminin elämä oli kuin se kaivo, 'Giếng Gioan Baotixita', joka on porattu hänen nimissään kaukana Vietnamissa. Se vesi, joka sieltä nousee, tuo elämää janoisille. Se on merkki siitä, että Benjaminin rakkaus ei päättynyt siihen päivään, kun hän lähti. Se virtaa yhä. Se auttaa niitä, joilla on hätä. Se on se 'ensimmäinen rakkaus', jota Johannes meiltä pyytää: rakkaus, joka ei pysähdy itseen, vaan virtaa ulospäin. Te, Alan ja Thao, te olette tämän rakkauden lähde. Vaikka sydämenne on särkynyt, se on särkynyt rakkaudesta, ja juuri siksi se on niin avoin Jumalan armolle.
Älkää pelätkö. Älkää syyttäkö itseänne. Jumala ei syytä teitä. Hän itkee kanssanne, mutta hän myös kantaa teitä. Benjamin on nyt siellä, missä ei ole enää lentokenttiä, ei enää sairaaloita, ei enää 'con chim airlinesin' unelmia, vaan se täydellinen todellisuus, jota nuo unelmat vain heijastivat. Hän on kotona. Hän odottaa teitä. Ja sillä välin, kun te kuljette tätä maallista tietä, olkaa lempeitä itsellenne. Hengittäkää. Luottakaa siihen, että Jumala, joka antoi Benjaminin teille, pitää hänestä huolta nyt, ja hän pitää teistä huolta joka ikinen päivä. Ottakaa tänään yksi askel. Vain yksi. Se riittää. Ja tietäkää, että te ette kulje yksin. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meidät kaikelta pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.