Pyhän Teresan, neitsyen ja kirkonopettajan muistopäivä

Katsokaa hetki sitä pientä, lähes huomaamatonta yksityiskohtaa, joka löytyy monen kodin hyllyltä tai työpöydältä: se on se lentokoneen malli tai koodinpätkä, joka on jäänyt juuri siihen asentoon, johon se on viimeksi jätetty. Maailma ympärillämme jatkaa kulkuaan, mutta meidän sydämissämme on paikkoja, joissa aika on pysähtynyt. Me katsomme taaksepäin, ja joskus tuo hiljaisuus tuntuu raskaalta kuin vuori. Tänään pyydän, että katsomme tuota hiljaisuutta toisenlaisen linssin läpi: emme syyllisyyden tai menetysten linssin, vaan sen syvän, ikuisen rakkauden linssin, josta apostoli Paavali meille tänään kirjoittaa.

Paavali aloittaa kirjeensä efesolaisille ylistämällä Jumalaa, joka on valinnut meidät 'ennen maailman perustamista'. Hän sanoo: 'In love he destined us for adoption to himself through Jesus Christ.' Rakkaudessa Hän määräsi meidät lapsikseen. Benjamin Vo oli poika, jonka elämä oli kuin tuo rakkauden kutsu. Te, jotka tunnette Benin, tiedätte, ettei hänen briljantti mielensä – se poika, joka koodasi omia pelejään ja unelmoi 'Con Chim Airlinesista' – ollut koskaan erillään hänen sydämestään. Hänen älynsä oli kirkas, mutta hänen sielunsa oli vielä kirkkaampi. Benjamin oli poika, joka eli tässä rakkauden suunnitelmassa, vaikka hän ei aina tiennyt, minne tie johtaisi.

Meidän on kuitenkin uskallettava puhua totuutta siitä kivusta, jota te, Alan ja Thao, kannatte. Neljä kuukautta on kulunut siitä kesäkuisesta päivästä, ja tiedän, että on päiviä, jolloin jokainen nurkka kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä. On niitä hiljaisia hetkiä, kun mieleen hiipii kysymys: 'Miksi juuri näin?' Ja ehkä se kaikkein raskain kysymys, se joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisinko voinut huomata jotain?' Kuunnelkaa minua nyt, sillä sanon tämän teille Jumalan nimessä: Te ette tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole mikään teidän tekemänne valinta, eikä se ole rangaistus. Se on maailman särkynyt todellisuus, joka on täysin ihmisen kontrollin ulkopuolella. Kuten Jeesus vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät sokeasta miehestä – 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa' – teidän elämänne on ollut rakkauden ja huolenpidon täyttämää. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä tavalla, joka on heijastus Jumalan omasta rakkaudesta. Laskekaa se syyllisyyden taakka pois, sillä se ei kuulu teille. Jumala ei syytä teitä – Hän haluaa vain kantaa teitä.

Evankeliumissa Jeesus varoittaa lainopettajia 'avaimen' pois ottamisesta. Hän sanoo: 'Te olette ottaneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisään, ja niille, jotka ovat menossa, te olette estäneet pääsyn.' Tämä on ankara sana, mutta se on myös kutsu aitouteen. Benjamin oli poika, joka ei koskaan elänyt näkymättömiä hautoja. Hän oli aito. Kun hän nauroi ja kikatti kertoessaan 'Con Chim Airlinesista', se oli aitoa iloa. Kun hän yritti badmintonia tai koripalloa, hän antoi kaikkensa, ei siksi, että olisi halunnut näyttää hyvältä, vaan siksi, että hän nautti elämästä. Hän eli niin kuin puu, josta psalminkirjoittaja puhuu: istutettu virtaavan veden äärelle, joka antaa hedelmänsä ajallaan. Hän ei estänyt ketään pääsemästä Jumalan luo; päinvastoin, hänen elämänsä oli kutsu nähdä maailma uteliaisuuden ja lempeyden läpi.

Ryan, rakas nuori veli, sinä olet kantanut tätä surua niin rohkeasti. Te olitte kuin kaksi matkailijaa samassa ohjaamossa, jakamassa unelmia ja lentokoneiden bongauksia. Kun katsot tulevaisuuteen, älä pelkää. Ben ei ole kadonnut. Hän on siellä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisen valon taivaalla, vapaana kaikesta väsymyksestä. Hän elää sinun muistoissasi, sinun teoissasi, ja ennen kaikkea, hän elää Jumalan rakkaudessa, joka sitoo meidät kaikki yhteen. Kun sinä unelmoit, kun sinä koodaat, kun sinä naurat, Ben on siinä läsnä. Hän on sinun suurin kannustajasi. Älä anna surun sammuttaa sitä valoa, joka sinussa on, sillä se valo on Benin perintöä.

Pyhä Teresa, jota tänään muistamme, opetti, että rukous on ystävyyttä Jumalan kanssa. Ben tiesi tämän ystävyyden. Hän tiesi sen silloin, kun hän tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei tehnyt siitä suurta numeroa; hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli, koska hän ymmärsi, että rakkaus on tarkoitettu jaettavaksi. Se tarjous oli kuin kaiku siitä vapaudesta, josta Paavali puhuu: se oli poika, joka oli jo oppinut taivaan kielen, antamisen kielen. Hän ei laskenut kolikoita, hän laski rakkautta.

Jeesus sanoo lainopettajille: 'Te panette ihmisten kannettavaksi taakkoja, joita on vaikea kantaa, mutta itse ette koske niihin sormellakaan.' Tämä on se kohta, jossa Jumalan armo kohtaa meidän surumme. Meillä on taipumus asettaa itsellemme syyllisyyden taakkoja – 'jos olisin tehnyt näin', 'jos olisin huomannut tuon'. Nämä ovat taakkoja, joita kukaan ihminen ei voi kantaa. Mutta Jeesus on tullut ottamaan nämä taakat pois. Hän ei ole tullut syyttämään teitä, vaan vapauttamaan teidät. Hän on tullut kantamaan sen, mikä on teille liian raskasta.

Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen. Hän on ehjä. Hän on vapaa. Ja hän odottaa teitä siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei pelkoa, ei turbulenssia. Hän on siellä, missä Jumala pyyhkii jokaisen kyyneleen. Hän on siellä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisesti, ja missä jokainen unelma, jonka hän koskaan uskalsi ajatella, on tullut todeksi Jumalan valossa.

Kun lähdette tästä rukoushetkestä, kantakaa mukananne yhtä pientä asiaa: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako syyllisyyden kiviä, joita Jumala ei ole teidän harteillenne asettanut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä: olkaa uteliaita maailman kauneudelle, auttakaa jotakuta ilman, että kukaan näkee, tai vain pysähtykää katsomaan taivaalle ja muistakaa, että te olette rakastettuja. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.