Pyhän Antiokian Ignatiuksen, piispan ja marttyyrin muistopäivä

Me kaikki tunnemme sen tunteen, kun katsomme jotakin hyvin pientä ja haurasta, ja yhtäkkiä ymmärrämme sen sisältävän jotakin äärettömän suurta. Ehkä se on ollut se hetki, kun olette katsoneet Benjaminia, kun hän on istunut koneensa ääressä, koodaamassa jotakin uutta peliä tai rakentamassa digitaalista infrastruktuuria. Siinä hän istui, poika, jonka maailma oli täynnä rivejä koodia ja Boeing-koneiden siipien välejä, ja silti hänen sydämensä oli jotakin paljon laajempaa. Hän oli kuin se pieni siemen, josta kasvaa suuri puu, tai kuin se lapsen suu, josta psalmi tänään kertoo: 'Imeväisten ja imettävien suusta sinä olet perustanut voiman.'

Pyhä Ignatius, jota tänään muistamme, oli mies, joka ymmärsi tämän paradoksin. Hän kirjoitti matkallaan kohti marttyyrikuolemaa: 'Minä olen Jumalan vehnää, ja minun on tultava jauhetuksi Kristuksen puhtaaksi leiväksi.' Hän ei pelännyt. Hän ei etsinyt turvaa tästä maailmasta, vaan hän etsi yhteyttä siihen, joka on kaiken alku ja loppu. Benjamin Vo eli elämäänsä samalla tavalla – ei marttyyrin verisellä tiellä, vaan uteliaisuuden ja lempeyden tiellä. Hän oli poika, joka unelmoi 'Con Chim Airlinesista', lentoyhtiöstä, joka kantoi hänen rakkauttaan lintuihin ja taivaaseen. Se oli hänen tapansa sanoa: 'Minä tiedän, että on olemassa jotakin korkeampaa, jotakin vapaampaa.'

Mutta tänään, neljä kuukautta Benin kotiinpaluun jälkeen, meidän on uskallettava kohdata se hiljaisuus, joka on jäänyt jäljelle. Alan, Thao, te tiedätte, miltä se hiljaisuus tuntuu. Se ei ole tyhjää hiljaisuutta; se on täynnä muistoja, täynnä niitä ääniä, joita ei enää kuulu. Se on se aamu, jolloin etsit katseellasi sitä poikaa, joka aina sanoi 'Good morning, Dad'. Se on se ilta, kun Ryan istuu huoneessa, joka tuntuu liian suurelta ilman veljeä. Ja tuossa hiljaisuudessa, kun väsymys painaa ja kaipaus käy sietämättömäksi, mieleen nousee se raskain kysymys, se joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut huomata jotain? Olisinko voinut estää tämän?'

Kuunnelkaa minua nyt, sillä tämä on totuus, joka teidän on kuultava: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus. Se oli tämän maailman särkynyt todellisuus. Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta miehestä, joka oli syntynyt sokeana, Jeesus vastasi: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on salaisuus, joka ei kuulu ihmisen hallintaan, eikä se ole Jumalan merkki teidän kelvottomuudestanne. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä tavalla, joka on heijastus Jumalan omasta rakkaudesta. Laskekaa se syyllisyyden kivi pois, sillä se ei kuulu teille. Jumala ei syytä teitä – Hän haluaa vain kantaa teitä.

Paavali kirjoittaa efesolaisille: 'May the eyes of your hearts be enlightened, that you may know what is the hope that belongs to his call.' Hän rukoilee, että sydämemme silmät avautuisivat näkemään sen toivon, johon meidät on kutsuttu. Tämä on se käännekohta. Me emme katso Beniniä enää vain muistona, joka on mennyt, vaan me katsomme häntä osana sitä suurta, taivaallista perhettä, jota Kristus hallitsee. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää koodausvirheitä, ei turbulenssia, ei väsymystä. Hän on 'Banquet of Heaven' -juhlassa, ja hän on ehjä. Hän on vapaa.

Jeesus sanoo evankeliumissa: 'Kun he vievät teidät synagogien eteen... älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä te puolustukseksenne sanotte... sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava.' Tämä on lupaus teille, jotka kannatte tätä surua. Kun ette tiedä, mitä sanoa, kun ette tiedä, miten selvitä päivästä, Pyhä Henki on teissä. Hän on se hiljainen voima, joka kantaa teitä silloin, kun omat voimanne loppuvat. Hän on se, joka antaa teille rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen.

Ryan, rakas veli, sinä tiedät Benin parhaiten. Te olitte kuin kaksi matkailijaa, jotka rakensivat hiekkalinnat rannalla ja unelmoivat yhdessä. Älä pelkää tulevaisuutta. Ben ei ole kadonnut. Hän elää siinä uteliaisuudessa, jolla sinä katsot maailmaa. Hän elää siinä rakkaudessa, jota sinä osoitat vanhemmillesi. Kun sinä koodaat, kun sinä unelmoit, kun sinä naurat, Ben on siinä läsnä. Hän on sinun suurin kannustajasi, ja hän odottaa sinua siellä, missä taivas on aina kirkas ja koneet lentävät vapaasti.

Benjamin Đại Dương Vo oli poika, jonka nimi tarkoitti 'Suurta Valtamerta'. Nyt hän on palannut siihen äärettömään rakkauden mereen, josta kaikki elämä on saanut alkunsa. Hän ei ole enää kahlittu kehoon, joka kärsi. Hän on vapaa. Ja hän katsoo teitä, Alan ja Thao, ja hän sanoo teille sen, minkä hän sanoi unessanne: 'Ei se mitään, minä katson teitä.'

Kun lähdette tästä rukoushetkestä, kantakaa mukananne tätä yhtä asiaa: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako syyllisyyden taakkoja, joita Jumala ei ole teidän harteillenne asettanut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä: olkaa uteliaita maailman kauneudelle, auttakaa jotakuta hiljaa, tai vain pysähtykää katsomaan taivaalle ja muistakaa, että te olette rakastettuja. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.