Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Rauha olkoon teille, te, jotka olette kokoontuneet tänään etsimään lohdutusta ja valoa Herran sanasta.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Katsokaa pientä, haalistunutta valokuvaa, jossa pieni poika seisoo kirkkaassa auringonpaisteessa, yllään vihreä lippalakki ja kädessään samanvärinen kansio. Hän hymyilee – se on se tuttu, vastustamaton hymy, joka valloitti huoneen ja sai jokaisen tuntemaan itsensä nähdyksi. Tuo poika, Benjamin, oli elämän täyteinen, täynnä uteliaisuutta ja sitä ihmeellistä lapsenomaista iloa, joka ei tunne rajoja. Kun katsomme häntä tuossa kuvassa, me näemme jotain, mikä on pysyvää, vaikka aika onkin kulunut. Me näemme lapsen, joka oli kuin kirkas lupaus, poika, joka kantoi sisällään maailman suurimpia unelmia, kuten unelmaa omasta lentoyhtiöstä, 'Con Chim Airlinesista'.
Saarnaaja kirjoittaa tänään sanoja, jotka tuntuvat kairaavan tiensä suoraan meidän elämämme arimpaan kohtaan: 'Iloitse, nuori mies, nuoruudessasi... mutta tiedä, että Jumala vaatii sinut tilille kaikesta tästä.' Nämä sanat eivät ole uhkaus, vaan muistutus elämän arvosta. Elämä on lahja, joka on annettu meille lainaksi. Saarnaaja puhuu siitä, kuinka 'hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy'. Se on kuva hauraudesta, jota me kaikki kannamme mukanamme. Me yritämme usein hallita tätä haurautta, yritämme rakentaa turvamme sellaiseen, mikä ei katoa. Mutta totuus on, että me olemme kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa ja illalla lakastuu. Benjaminin elämä, vaikka se jäi ajallisesti lyhyeksi, oli kuin tuo kukoistava ruoho – se ei ollut turhaa, se oli kirkasta, se oli aitoa, ja se jätti jäljen, joka ei koskaan katoa.
Evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: 'Painakaa nämä sanat sydämeenne: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin.' Opetuslapset eivät ymmärtäneet. He pelkäsivät kysyä. He olivat hämmentyneitä, aivan kuten me olemme silloin, kun elämä lyö meitä vasten kasvoja. Me kysymme 'miksi', ja vastaus tuntuu olevan kätketty pilvien taakse. Mutta katsokaa, mitä Jeesus tekee. Hän ei selitä kärsimystä pois; Hän astuu siihen. Hän antaa itsensä ihmisten käsiin, jotta me emme koskaan olisi yksin – ei silloin, kun olemme iloisia, ei silloin, kun olemme rikki.
Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.
Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.
Ryan, veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema.
Muistakaa se hetki, kun Ben, tuo poika, jolla oli niin suuri sydän, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei rikkonut sitä, eikä rahoja tarvittu, mutta se ele – se täydellinen, pyyteetön halu antaa kaikki mitä hänellä oli – on se kirkas totuus, jota meidän tulee kantaa. Se oli rakkaus, joka ei kysynyt 'mitä minä saan', vaan 'miten voin palvella'. Se on se sama rakkaus, joka on nyt muuttunut maailmassa teoiksi hänen nimessään – kaivoina, jotka antavat elävää vettä, ruokana, joka ravitsee köyhiä. Ben elää teidän teoissanne. Hän elää siinä hyvyydessä, jota te jaatte muille. Älkää antako surunne tulla tieksi, joka erottaa teidät muista; antakaa sen olla silta, joka yhdistää teidät lähimmäisiinne.
Benjamin Đại Dương Vo, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta', on nyt palannut sen lähteen luo, joka on ikuinen. Älkää katsoko vain taaksepäin, vaan katsokaa eteenpäin, kohti sitä päivää, jolloin saamme taas kohdata. Siihen asti, antakaa Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjella teidän sydämiänne. Te olette rakastettuja, te olette kannettuja, ja teidän poikanne on kotona. Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te ette ole yksin. Jeesus on teidän veneessänne, vaikka myrsky tuntuisi kovalta. Hän on se, joka tyynnyttää aallot ja joka kuiskaa teille: 'Minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti.' Pitäkää kiinni toisistanne, pitäkää kiinni uskosta, ja muistakaa, että Benin hymy on nyt osa taivaan kirkkautta. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meitä kaikelta pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.