Vuodenajan 26. sunnuntai

Meillä on jokaisella niitä hetkiä, jolloin elämä tiivistyy yhteen ainoaan, pieneen kuvaan. Ehkä se on se hetki puistossa, kun aurinko paistaa ja kaksi veljestä, Ben ja Ryan, seisovat vierekkäin, molemmilla kirkkaanväriset aurinkolasit nenällään. He näyttävät tyylikkäiltä, he näyttävät siltä, että maailma on heidän leikkikenttänsä, ja heidän välillään vallitsee se hiljainen, sanaton yhteys, joka on ominaista vain veljille. Tuo kuva on kuin ikkuna Benin sieluun: hän oli poika, joka kantoi mukanaan valoa, uteliaisuutta ja sellaista aitoa läsnäoloa, joka sai jokaisen tuntemaan itsensä nähdyksi.

Ezekielin kirjassa Jumala puhuu tänään suoraan meidän hämmennyksellemme. Hän kysyy: 'Onko minun tieni epäoikeudenmukainen?' Me olemme kaikki joskus kysyneet tätä. Kun elämä riistää meiltä jotain niin kallista, jotain niin puhdasta kuin Benjamin, se kysymys nousee sydämestämme kuin huuto. Me katsomme taivaalle ja kysymme: 'Miksi?' Mutta Jumala ei vastaa meille teoreettisilla selityksillä. Hän vastaa kutsumalla meitä kääntymään. Hän sanoo, että jos ihminen kääntyy pois pahuudesta ja tekee sen, mikä on oikein, hän saa elää. Tämä ei ole tuomio, vaan kutsu elämään – kutsu elämään todeksi se rakkaus, joka meille on annettu.

Benjamin Vo oli poika, jonka elämä oli kuin kirkas sävel. Hän oli briljantti, hän oli utelias, hän koodasi pelejä ja rakasti lentokoneita, mutta ennen kaikkea hän oli lempeä. Muistatteko sen hetken, kun hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei rikkonut sitä, eikä rahoja tarvittu, mutta se ele – se täydellinen, pyyteetön halu antaa kaikki mitä hänellä oli – on se kirkas totuus, jota meidän tulee kantaa. Se oli rakkaus, joka ei kysynyt 'mitä minä saan', vaan 'miten voin palvella'. Se oli Benin tapa elää todeksi sitä evankeliumia, jota Jeesus tänään opettaa.

Jeesus kertoo meille kahdesta pojasta. Toinen sanoo 'ei', mutta menee silti. Toinen sanoo 'kyllä', mutta ei tee mitään. Se on niin inhimillistä, vai mitä? Me kaikki olemme joskus sanoneet 'kyllä' Jumalalle, mutta sitten elämän kiireet, surut ja pelot ovat vieneet meidät toiseen suuntaan. Mutta katsokaa, mitä Jeesus arvostaa: Hän arvostaa sitä, joka kääntyy ja tekee Isän tahdon. Hän arvostaa sitä, joka muuttaa suuntaansa, kun totuus kohtaa hänet. Benjamin oli poika, joka oppi kääntymään rakkauden puoleen joka päivä. Hän ei ollut vain älykäs poika; hän oli poika, joka tiesi, että rakkaus on ainoa asia, joka todella merkitsee.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.

Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema.

Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeessä: 'Olkoon teillä se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella.' Hän ei takertunut jumaluuteensa, vaan tyhjensi itsensä. Hän tuli ihmiseksi, hän nöyrtyi, hän kuoli. Ja siksi Jumala korotti hänet. Tämä on se mysteeri, jota me tutkimme tänään. Meidän surumme on myös eräänlainen itsensä tyhjentäminen. Me annamme pois sen, mikä oli meille rakkainta, ja me tunnemme itsemme tyhjiksi. Mutta juuri tässä tyhjyydessä on tilaa Jumalan läsnäololle. Benjamin on nyt tuon korotetun Kristuksen luona. Hän on siellä, missä ei ole enää kyyneleitä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisen rauhan taivaalla, ilman turbulenssia, ilman rajoja.

Me emme voi ymmärtää kaikkea tässä maailmassa. Me emme voi ymmärtää, miksi jotkut elämät päättyvät niin varhain, miksi jotkut tähdet sammuvat ennen kuin ne ehtivät kunnolla loistaa. Mutta usko ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiin. Se on luottamusta siihen, että vaikka emme ymmärrä, me olemme turvassa. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa. Hän antoi Hänet siksi, että meillä olisi elämä, ja elämä yltäkylläisenä. Benjamin on nyt tuon yltäkylläisen elämän keskellä. Hän on se poika, joka nyt katselee taivaan horisonttia – ei enää lentokoneen ikkunasta, vaan Isän kodin kirkkaudesta.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä ajatusta: Jumala ei vaadi meiltä täydellisyyttä, Hän vaatii meiltä luottamusta. Luottakaa siihen, että vaikka veneenne tuntuu nyt tyhjältä, Jeesus on siinä veneessä kanssanne. Hän itkee teidän kanssanne, ja Hän odottaa teitä siellä, missä kaikki kyyneleet pyyhitään pois. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että kuuntelette jotakuta toista niin kuin Ben kuunteli – täydellä huomiolla, ilman kiirettä. Ehkä se on se, että ojennatte kätenne auttaaksenne jotakuta, jolla on vaikeaa. Se on se uusi elämä, joka virtaa Benin elämästä meidän elämäämme. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.