Vuoden 28. sunnuntai

Kuvitelkaa hetki, miltä tuntuu kotiinpaluu pitkän, väsyttävän matkan jälkeen. Ehkä se on se hetki, kun lentokoneen pyörät koskettavat kiitotietä ja tiedät, että olet vihdoin perillä. Tai kenties se on se pieni, arkinen hetki, kun astut ovesta sisään ja kuulet tutun äänen sanovan: 'Tervetuloa kotiin'. Tänään profeetta Jesaja maalaa meille eteemme näyn, joka on enemmän kuin vain matkan päätepiste. Hän puhuu vuoresta, jolla Herra valmistaa pidot. Hän ei tarjoa vain leipää, vaan 'mehevää ruokaa ja kirkastettua viiniä'. Hän lupaa, että tällä vuorella Hän tuhoaa kuoleman ikuisiksi ajoiksi ja pyyhkii kyyneleet jokaisilta kasvoilta. Tämä on se lupaus, joka on nyt Benjaminin todellisuutta.

Benjamin Vo oli poika, jonka mieli oli kuin tarkasti viritetty järjestelmä, aina valmiina ratkomaan uusia haasteita. Hän koodasi, hän unelmoi 'Con Chim Airlinesista', hän tutki pilvi-infrastruktuuria samalla intohimolla, jolla hän katseli lentokoneita kiitotien reunalla. Mutta te, jotka tunnette Benin, tiedätte, että hänen briljantti älynsä oli vain pintaa. Hänen todellinen lahjansa oli se lempeä, pyyteetön sydän, joka sykki rakkautta vanhempia ja veljeä kohtaan. Muistatteko sen hetken, kun hän vasta 15-vuotiaana, ilman mitään ulkopuolista painetta, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä suurta numeroa, hän ei vaatinut kiitosta. Hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli, koska hän ymmärsi, että rakkaus on tarkoitettu jaettavaksi. Se tarjous oli kuin kaiku siitä juhlapöydästä, josta Jesaja puhuu: se oli poika, joka oli jo oppinut taivaan kielen, antamisen kielen.

Meidän on kuitenkin uskallettava puhua totuutta siitä kivusta, jota te, Alan ja Thao, kannatte. Kolme kuukautta on kulunut siitä kesäkuisesta päivästä, ja tiedän, että on päiviä, jolloin jokainen nurkka kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä. On niitä hiljaisia hetkiä, kun mieleen hiipii kysymys: 'Miksi juuri näin?' Ja ehkä se kaikkein raskain kysymys, se joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisinko voinut huomata jotain?' Kuunnelkaa minua nyt, sillä sanon tämän teille Jumalan nimessä: Te ette tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole mikään teidän tekemänne valinta, eikä se ole rangaistus. Se on maailman särkynyt todellisuus, joka on täysin ihmisen kontrollin ulkopuolella. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä tavalla, joka on heijastus Jumalan omasta rakkaudesta. Laskekaa se syyllisyyden taakka pois, sillä se ei kuulu teille. Jumala ei syytä teitä – Hän haluaa vain kantaa teitä.

Evankeliumissa Jeesus kertoo kuninkaasta, joka järjestää häät pojalleen. Hän kutsuu vieraita, mutta nämä kieltäytyvät – heillä on kiire omien asioidensa, tilojensa ja kaupankäyntinsä kanssa. Kuningas ei kuitenkaan luovuta. Hän lähettää palvelijansa kaduille, kutsumaan kaikkia – hyviä ja pahoja, ketä vain löytyy. Tämä on kutsu, joka ei katso ihmisen saavutuksia tai statusta. Se katsoo vain sitä, vastaammeko kutsuun. Benjamin vastasi siihen kutsuun joka päivä – hymyllään, sillä tavalla, jolla hän kuunteli isänsä tarinoita, ja sillä tavalla, jolla hän oli Ryanin paras ystävä. Hän oli kuin se vieras, joka tuli juhlaan, pukeutuneena siihen puhtaaseen rakkauden vaatteeseen, jonka Jumala oli hänelle antanut.

Ryan, rakas nuori veli, sinä olet kantanut tätä surua niin rohkeasti. Te olitte kuin kaksi matkailijaa samassa ohjaamossa, jakamassa unelmia ja lentokoneiden bongauksia. Kun katsot tulevaisuuteen, älä pelkää. Ben ei ole kadonnut. Hän on siellä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisen valon taivaalla, vapaana kaikesta väsymyksestä. Hän elää sinun muistoissasi, sinun teoissasi, ja ennen kaikkea, hän elää Jumalan rakkaudessa, joka sitoo meidät kaikki yhteen. Kun sinä unelmoit, kun sinä koodaat, kun sinä naurat, Ben on siinä läsnä. Hän on sinun suurin kannustajasi. Älä anna surun sammuttaa sitä valoa, joka sinussa on, sillä se valo on Benin perintöä.

Paavali kirjoittaa filippiläisille: 'Minä voin tehdä kaiken hänessä, joka minua vahvistaa.' Tämä ei ole kehotus suorittaa enemmän, vaan kutsu levätä Jumalan voimassa. Kun tuntuu, ettei voimia enää riitä, kun aamu tuntuu liian raskaalta, silloin on lupa sanoa: 'Herra, kanna sinä tänään.' Jumala ei pyydä teiltä suurta suoritusta, Hän pyytää vain, että annatte Hänen rakastaa itseänne.

Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen. Hän on ehjä. Hän on vapaa. Ja hän odottaa teitä siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei pelkoa, ei turbulenssia. Hän on siellä, missä Jumala pyyhkii jokaisen kyyneleen. Kun lähdette tästä rukoushetkestä, kantakaa mukananne yhtä pientä asiaa: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako syyllisyyden kiviä, joita Jumala ei ole teidän harteillenne asettanut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä: olkaa uteliaita maailman kauneudelle, auttakaa jotakuta ilman, että kukaan näkee, tai vain pysähtykää katsomaan taivaalle ja muistakaa, että te olette rakastettuja. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.