Torstai, 29. viikko ehtoollisvuoden aikana

Kuvitelkaa hetki, kun seisotte hämärässä huoneessa, jossa on vain yksi pieni, lämmin valonlähde – kynttilä, joka lepattaa hiljaa. Se ei valaise koko huonetta, mutta se pitää pimeyden loitolla. Se luo ympärilleen pienen kehän, jossa näkee toisen ihmisen kasvot, jossa näkee käden, joka ojentuu kohti. Paavali kirjoittaa tänään efesolaisille rukouksen, joka on juuri tällainen valo. Hän polvistuu Isän eteen ja pyytää, että meidät vahvistettaisiin sisäisesti, että Kristus saisi asua meidän sydämissämme uskon kautta. Hän puhuu juurtumisesta ja perustamisesta rakkauteen, jotta meillä olisi voimaa käsittää, mikä on rakkauden 'leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys'.

Benjamin Vo oli poika, joka ymmärsi tämän rakkauden kielen ilman, että sitä tarvitsi selittää. Hän oli poika, jonka äly oli terävä kuin lentokoneen siipi, poika, joka koodasi omia maailmojaan ja unelmoi 'Con Chim Airlinesista'. Mutta se, mikä hänet todella määritti, oli hänen sydämensä valtava, luonnollinen kapasiteetti rakastaa. Muistatteko sen hetken, kun hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä numeroa. Hän ei rikkonut sitä, hän ei tyhjentänyt sitä – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Se tarjous oli kuin se Paavalin mainitsema rakkaus: se oli syvää, se oli ehdotonta, se oli täysin vailla laskelmointia.

Nyt, neljä kuukautta sen kesäkuun päivän jälkeen, kun Benjamin palasi Isän kotiin, me olemme täällä ja kysymme, missä tuo rakkaus on nyt. Alan ja Thao, teidän surunne on raskas, ja tiedän, että on niitä hetkiä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä. On niitä aamuja, jolloin jokainen hänen huoneeseensa jäänyt muisto, jokainen koodinpätkä ja jokainen lentokoneen pienoismalli tuntuu kuin veitseltä sydämessä. Mieleenne hiipii se raskas, hiljainen kysymys, joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut huomata jotain? Olisinko voinut suojella häntä paremmin?'

Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on otettava vastaan: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus. Kuten Jeesus vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät sokeana syntyneestä miehestä: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on tämän maailman särkynyt todellisuus, se on salaisuus, joka ei kuulu ihmisen hallintaan. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä jokaisella hengenvedolla. Laskekaa se syyllisyyden kivi pois, sillä se ei kuulu teille. Jumala ei syytä teitä – Hän haluaa vain kantaa teitä.

Jeesus sanoo evankeliumissa jotain, mikä saattaa tuntua aluksi kovalta: 'Olen tullut tuomaan maan päälle tulta... Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, vaan eripuraisuutta.' Jeesus ei puhu vihasta, vaan siitä, että Hänen rakkautensa on niin radikaalia, että se muuttaa kaiken. Se on kuin tuli, joka polttaa pois kaiken epäolennaisen. Benjaminin elämä oli tällaista tulta. Hänen uteliaisuutensa, hänen hymynsä, se tapa, jolla hän katseli maailmaa – se oli merkki siitä, että hän kuului Jumalalle. Hän oli poika, joka eli 'täydessä Jumalan täyteydessä', kuten Paavali rukoilee. Hän ei elänyt vain itselleen, vaan hän eli antaakseen, kuten silloin, kun hän tarjosi säästöpossuaan.

Ryan, rakas veli, sinä kannat Benin perintöä mukanasi. Te olitte kuin kaksi matkailijaa, jotka jakoivat saman elämän. Älä anna surun sammuttaa sitä valoa, joka sinussa on. Ben ei ole kadonnut. Hän on siirtynyt siihen taivaalliseen 'Con Chim Airlinesiin', jossa ei ole turbulenssia, ei väsymystä eikä koodausvirheitä. Hän on sinun suurin kannustajasi. Kun katsot taivaalle, kun koodaat jotakin uutta, kun naurat isäsi vitseille, Ben on siinä. Hän on osa sitä suurta suunnitelmaa, jonka Jumala on paljastanut meille Kristuksessa.

Kuvitelkaa se hetki, kun isäsi unessa näki Benin – terveenä, vahvana, nauravana. Se ei ollut vain unta; se oli välähdys todellisuudesta, joka on nyt Benin osa. Hän on perillä. Hän on se poika, joka nyt tietää kaiken sen, mitä hän täällä uteliaana pohti. Hän on suuren rakkauden äärellä, jonka leveyttä ja pituutta me vasta opettelemme ymmärtämään. Hän katsoo teitä, Alan ja Thao, ja hän sanoo teille sen, minkä hän unessanne kertoi: 'Ei se mitään, minä katson teitä.'

Kun astutte ulos tästä rukoushetkestä, kantakaa mukananne tätä yhtä asiaa: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei ole teidän harteillenne asettanut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä: olkaa uteliaita maailman kauneudelle, auttakaa jotakuta hiljaa, tai vain pysähtykää katsomaan taivaalle ja muistakaa, että te olette rakastettuja. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.