Torstai, 25. viikko tavallista aikaa

Me kaikki tunnemme sen hetken, kun katsomme vanhaa valokuvaa tai seisomme paikassa, jossa olemme kerran olleet onnellisia, ja yhtäkkiä aika tuntuu pysähtyvän. Saarnaaja sanoo tänään: 'Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta.' Se on kova, melkein kylmä lause. Se tuntuu siltä kuin joku yrittäisi pyyhkiä pois kaiken sen, mitä olemme rakentaneet, kaiken sen, mitä olemme rakastaneet. Mutta katsokaa tarkemmin. Saarnaaja ei sano, ettei elämä olisi kaunista. Hän sanoo, että se on katoavaa. Se on kuin virta, joka juoksee mereen, mutta meri ei koskaan täyty. Se on kuin tuuli, joka kiertää kehäänsä. Me olemme kuin nuo joet, ja meidän elämämme, meidän rakkaat ihmisemme, meidän Benjaminimme, kulkevat tätä samaa virtaa kohti suurta, ikuista merta, joka on Jumalan sydän.

Benjamin Vo oli poika, joka ymmärsi maailmaa tavalla, joka oli yhtä aikaa lapsenomainen ja hämmästyttävän kypsä. Hän oli se poika, joka istui isänsä vieressä lentokentillä, tarkkaillen Boeing 737 -koneiden nousuja ja laskuja. Hän ei katsonut niitä vain koneina; hän katsoi niitä mahdollisuuksina, unelmina, jotka kantavat ihmisiä kauas. Hän nimesi mielessään oman lentoyhtiönsä, 'Con Chim Airlinesin', ja kun hän siitä puhui, hänen silmissään oli se tuttu, eloisa välke. Se oli poika, joka rakasti elämää, mutta ennen kaikkea hän oli poika, joka rakasti teitä, Alan ja Thao, ja veljeään Ryania. Tänään, kun seisomme tässä kolme kuukautta Benin kotimatkan jälkeen, me kohtaamme Saarnaajan sanat, jotka tuntuvat leikkaavan suoraan meidän ikävämme ytimeen. Mutta Saarnaaja ei ole viimeinen sana. Kristus on.

Evankeliumissa me näemme kuningas Herodeksen. Hän on hämmentynyt. Hän kuulee huhuja: 'Johannes on noussut kuolleista', 'Elia on ilmestynyt'. Herodes, joka oli katkaissut Johanneksen pään, on levoton. Hän yrittää nähdä Jeesuksen, mutta hän yrittää nähdä Hänet omilla ehdoillaan, omasta pelostaan käsin. Hän etsii selityksiä, hän etsii varmuutta, mutta hän ei etsi totuutta. Meidän surumme voi joskus olla kuin Herodeksen hämmennys. Me yritämme ymmärtää, me yritämme löytää syitä, me yritämme saada palapelin palaset loksahtamaan paikoilleen. Mutta elämän suuret mysteerit eivät ratkea logiikalla. Ne ratkeavat vain antautumalla siihen rakkauteen, joka on suurempi kuin meidän ymmärryksemme.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne.

Ryan, veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema.

Saarnaaja sanoo, ettei mikään ole uutta auringon alla. Mutta hän ei tiennyt Kristuksesta. Kristuksessa kaikki on uutta. Kristuksessa kuolema on voitettu. Kun Ben lähti, hän ei mennyt pois teidän luotanne; hän meni Isän luo, joka on teidän molempien Isä. Hän on nyt siellä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisen rauhan taivaalla, ilman turbulenssia, ilman rajoja. Hän on siellä, missä jokainen kyynele pyyhitään pois. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinut, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te olette Jumalan lapsia. Teitä ei ole hylätty. Vaikka koti tuntuu hiljaiselta, te ette ole yksin. Jeesus on siellä, missä on kipua, ja Hän on siellä, missä on toivoa. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että katsotte jonkun silmiin yhtä huolellisesti kuin Ben katseli maailmaa. Ehkä se on se, että olette lempeitä itsellenne, juuri niin kuin Ben oli lempeä muille. Benjamin on nyt Jumalan suuressa suunnitelmassa, ja jonain päivänä, kun aika on täysi, te saatte taas kohdata. Siihen asti, antakaa Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjella teidän sydämiänne. Te olette rakastettuja, te olette kannettuja, ja teidän poikanne on kotona.