Pyhän Teresan, Jeesus-lapsen Teresan, neitsyen ja kirkonopettajan muistopäivä

Kuvitelkaa pieni, hauras kukka, joka kasvaa kivikkoisessa maassa. Se ei yritä olla suuri tammi, se ei vaadi itselleen tilaa, se ei huuda huomiota. Se vain avautuu auringolle, ottaa vastaan sen lämmön ja kääntyy valoa kohti, vaikka ympärillä olisi varjoja. Tänään me vietämme Pyhän Teresan, Jeesus-lapsen Teresan, muistopäivää. Hän opetti meille 'pientä tietä' – sitä tietä, jossa suuruus ei löydy suurista teoista, vaan siitä, että tekee pienet asiat äärettömällä rakkaudella. Hän tiesi, että Jumala ei etsi suuria sankareita, vaan lapsenmielisiä sydämiä, jotka uskaltavat luottaa Häneen kuin pieni lapsi isän syliin.

Jobin kirjassa, jota tänään luimme, kohtaamme miehen, jonka maailma on särkynyt. Job huutaa: 'Säälikää minua, säälikää minua, te ystäväni, sillä Jumalan käsi on koskettanut minua!' Se on rehellinen, raastava huuto. Job ei yritä peittää tuskaansa hurskailla korulauseilla. Hän uskaltaa olla heikko. Mutta sitten, keskellä tätä tuskaa, tapahtuu jotain ihmeellistä. Job sanoo: 'Minä tiedän, että lunastajani elää... ja lihassani minä saan nähdä Jumalan.' Job löytää toivon, joka on syvempi kuin hänen kärsimyksensä. Hän ymmärtää, ettei hänen elämänsä pääty tomuun, vaan kohtaamiseen.

Kolme kuukautta on kulunut siitä, kun Benjamin Vo siirtyi taivaan kotiin. Kun ajattelen Benjamia, en voi olla näkemättä tuota samaa sielun kirkkautta, josta Teresa puhui. Benjamin oli poika, joka kantoi sisällään valtavaa älyä – koodin rivejä, pilvi-infrastruktuuria, unelmia 'Con Chim Airlinesista' – mutta se, mikä hänet todella määritteli, oli se lempeys, joka kumpusi hänen sydämestään. Muistatteko sen hetken, kun hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt sitä näyttääkseen hyvältä. Hän teki sen, koska hänen sydämensä oli täynnä rakkautta, joka halusi antaa kaikkensa. Se oli Benin 'pieni tie'. Se oli se tapa, jolla hän eli todeksi Jeesuksen opetusta.

Evankeliumissa Jeesus lähettää opetuslapset matkaan kuin lampaat susien keskelle. Hän käskee heitä kantamaan mukanaan vain luottamusta: 'Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää sandaaleja.' Se tuntuu mahdottomalta, eikö vain? Miten selvitä ilman suojia? Mutta Jeesus opettaa, että kun meillä ei ole mitään omaa turvaa, meillä on Jumala. Benjamin eli tätä todeksi. Hän oli poika, joka ei takertunut tähän maailmaan, vaikka hän rakasti sitä niin valtavasti. Hän oli kuin matkailija, joka nautti jokaisesta lentokentästä, jokaisesta uudesta kaupungista, jokaisesta hetkestä perheen kanssa – aina valmiina lähtemään, aina luottaen siihen, että Isän koti odottaa.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.

Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema. Hän katsoo sinua nyt taivaan kirkkaudesta, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun elät omaa elämääsi, kun koodaat, kun unelmoit, tiedä, että hän on siinä mukana. Teidän yhteinen matkanne ei päättynyt; se vain muutti muotoaan.

Jeesus sanoo evankeliumissa: 'Rauha tähän taloon.' Se on se sama rauha, jota Ben kantoi mukanaan. Se on se rauha, joka pysyy, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisi. Te olette saaneet kokea tämän rauhan Benin elämässä, ja te saatte kokea sen nyt, kun hän on palannut kotiin. Benjamin on nyt siellä, missä ei ole enää turbulenssia, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisen rauhan taivaalla, ilman rajoja, ilman pelkoa. Hän on siellä, missä hän on vihdoin kotona – siellä, missä hän on aina ollut, Isän sylissä.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te ette ole yksin. Jeesus on teidän kanssanne, aivan kuten Hän oli Benin kanssa. Hän on se, joka kuivaa teidän kyyneleenne ja joka kuiskaa teille: 'Minä olen teidän kanssanne joka päivä.' Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että hymyilette jollekulle, jota ette tunne. Ehkä se on se, että pysähdytte katsomaan taivaalle ja muistatte, että Ben on siellä, katsomassa teitä takaisin. Se on se rakkaus, joka ei koskaan kuole. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinua, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.