Lokakuun 10. päivä, 27. viikon lauantai

Me kaikki olemme joskus nähneet sen: lapsen, joka katsoo maailmaa ikään kuin se olisi suuri, avoin arvoitus, joka odottaa ratkaisemistaan. Ehkä se on se hetki, kun pieni poika pysähtyy lentokentän ikkunan ääreen, katsomaan koneiden nousua ja laskua, ja hänen silmissään välähtää ymmärrys siitä, että maailma on paljon suurempi kuin tämä hetki. Benjamin Vo oli juuri tällainen poika. Hän ei vain katsonut maailmaa; hän tutki sitä, hän koodasi sitä, hän unelmoi sen rakenteista. Hänen mielensä oli kuin tarkasti viritetty instrumentti, joka etsi totuutta ja kauneutta jokaisesta koodin rivistä ja jokaisesta lentokoneen siivestä. Mutta tänään, kun katsomme häneen, emme näe vain poikaa, joka rakasti teknologiaa. Näemme pojan, jonka sydän oli viritetty Jumalan taajuudelle.

Paavali kirjoittaa galatalaisille tänään jotain, mikä saattaa tuntua meistä etäiseltä, mutta joka on aivan Benin elämän ytimessä: 'Sillä te olette kaikki Jumalan lapsia uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.' Paavali puhuu siitä, kuinka me emme enää ole lain vankeja, emme enää sääntöjen ja suorittamisen alla, vaan olemme perillisiä. Benjamin eli tätä perintöä todeksi. Hän ei ollut poika, joka odotti palkintoa; hän oli poika, joka antoi, koska hänen sydämensä oli täynnä. Muistatteko sen hetken, kun 15-vuotias Benjamin, ilman mitään kehotusta, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt sitä, koska laki käski, tai koska hän halusi kiitosta. Hän teki sen, koska hän näki toisen ihmisen hätää ja hänen oma sydämensä sanoi: 'Minun on autettava.' Se on se uskon vapauden ydin, josta Paavali puhuu.

Meidän on puhuttava totuutta tästä kivusta, jota te, Alan ja Thao, kannatte. Kolme kuukautta on kulunut, ja tiedän, että on päiviä, jolloin jokainen nurkka kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä. On niitä hiljaisia hetkiä, kun mieleen hiipii kysymys: 'Miksi?' Ja ehkä se kaikkein raskain kysymys, se joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut tehdä jotain toisin?' Kuunnelkaa minua nyt, sillä sanon tämän teille Jumalan nimessä: Te ette tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole mikään teidän tekemänne valinta, eikä se ole rangaistus. Se on maailman särkynyt todellisuus, joka on täysin ihmisen kontrollin ulkopuolella. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä tavalla, joka on heijastus Jumalan omasta rakkaudesta. Laskekaa se syyllisyyden taakka pois, sillä se ei kuulu teille. Jumala ei syytä teitä – Hän haluaa vain kantaa teitä.

Evankeliumissa nainen huutaa Jeesukselle: 'Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut!' Se on äidin rakkauden huuto, se on kaipuu suojella, vaalia ja ylistää sitä elämää, jonka on nähnyt kasvavan. Mutta Jeesus vastaa jotain, mikä saattaa ensin tuntua kovalta, mutta on todellisuudessa syvintä lohdutusta: 'Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä.' Jeesus ei vähättele äidin rakkautta. Hän nostaa sen tasolle, jossa se kohtaa ikuisuuden. Hän sanoo, että meidän sidettämme rakkaimpiimme ei määritä vain se, mitä olemme tehneet tässä ajassa, vaan se, miten olemme vastanneet Jumalan kutsuun. Benjamin vastasi siihen kutsuun joka päivä – hymyllään, uteliaisuudellaan, sillä tavalla, jolla hän kuunteli isänsä tarinoita, ja sillä tavalla, jolla hän rakasti veljeään Ryania.

Ryan, sinä veli, joka olet kantanut tätä surua niin rohkeasti, sinun elämäsi on Benin elämän jatkumo. Te olitte kuin kaksi matkailijaa, jotka kulkivat maailmaa yhdessä, keräten kokemuksia ja unelmia. Kun katsot tulevaisuuteen, älä pelkää. Ben ei ole kadonnut. Hän on siellä, missä 'Con Chim Airlines' lentää ikuisen valon taivaalla, vapaana kaikesta väsymyksestä. Hän elää sinun muistoissasi, sinun teoissasi, ja ennen kaikkea, hän elää Jumalan rakkaudessa, joka sitoo meidät kaikki yhteen. Kun sinä unelmoit, kun sinä koodaat, kun sinä naurat, Ben on siinä läsnä. Hän on sinun suurin kannustajasi.

Meidän on uskallettava toivoa, vaikka sydän olisi särkynyt. Meidän on uskallettava uskoa, että Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen. Hän on ehjä. Hän on vapaa. Ja hän odottaa teitä siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei pelkoa, ei turbulenssia. Hän on siellä, missä Jumala pyyhkii jokaisen kyyneleen.

Kun lähdette tästä rukoushetkestä, kantakaa mukananne yhtä pientä asiaa: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako syyllisyyden kiviä, joita Jumala ei ole teidän harteillenne asettanut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä: olkaa uteliaita maailman kauneudelle, auttakaa jotakuta ilman, että kukaan näkee, tai vain pysähtykää katsomaan taivaalle ja muistakaa, että te olette rakastettuja. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.