Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus teidän kanssanne.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Rakkaat ystävät. Tänään, kun vietämme Ruusukon pyhän Marian muistopäivää, katsomme yhtä pientä, mutta äärettömän merkityksellistä kuvaa: äitiä, joka pitää lastaan kädestä, ja lasta, joka luottaa äitinsä johdatukseen. Tämä on ruusukon ydin. Se ei ole vain toistuvaa rukousta, vaan se on kuin käsi kädessä kulkemista elämän suurten mysteerien halki – ilon, valon, kärsimyksen ja kirkkauden kautta. Aivan kuten lapsi tuntee turvallisuutta äitinsä sormien puristuksesta, me saamme tuntea Jumalan läsnäolon, vaikka kulkisimme läpi pimeimmänkin laakson.
Benjamin Vo oli poika, joka ymmärsi tämän luottamuksen syvällä tasolla. Ajatelkaa sitä hetkeä, kun hän ja hänen veljensä Ryan seisoivat kirkossa, kauniiden lasimaalausten alla, Ryanin kädet rukousasennossa ja Benin katseen levätessä suoraan kamerassa – täynnä lempeää, puhdasta rauhaa. Se on se hetki, jota me kutsumme pyhäksi. Ben oli poika, jonka äly – tuo briljantti, AWS-pilviin ja koodin riveihin suuntautunut mieli – oli aina avoin uudelle. Hän unelmoi 'Con Chim Airlinesista', hän rakasti lentokoneita, hän halusi ymmärtää maailman rakenteet. Mutta hänen sydämensä oli aina ankkuroitu johonkin paljon syvempään kuin teknologiaan. Se oli ankkuroitu perheeseen, rakkauteen ja siihen hiljaiseen uskoon, joka kantaa silloinkin, kun emme ymmärrä miksi.
Paavali kirjoittaa tänään galatalaisille: ”Kun he näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumi... he antoivat minulle ja Barnabaalle kättä yhteistyön merkiksi.” Paavali puhuu uskollisuudesta – siitä, että vaikka meillä on erilaisia tehtäviä, me kaikki olemme saman armon varassa. Me olemme kumppaneita Jumalan suuressa suunnitelmassa. Ben eli tätä kumppanuutta todeksi. Hän oli se poika, joka 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei tehnyt sitä säästääkseen maailmaa, vaan siksi, että hänen sydämensä oli jo osa Jumalan valtakuntaa. Hän ymmärsi, että me olemme täällä toisiamme varten. Se tarjous – tuo pieni, mutta valtava ele – oli kuin ruusukon helmi, joka on kiillotettu puhtaalla rakkaudella.
Meidän on kuitenkin puhuttava totuutta siitä kivusta, jota te, Alan ja Thao, kannatte. Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta se on täynnä öitä, jolloin hiljaisuus huutaa Benin nimeä. Tiedän, että teidän mielissänne kiertelee kysymyksiä, joita kukaan vanhempi ei haluaisi kantaa. Kysymyksiä siitä, olisiko jokin voinut olla toisin. Kuunnelkaa minua nyt tarkasti: Jumala ei syytä teitä. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Se on maailman arvaamaton haava, joka ei johdu mistään, mitä te olette tehneet tai jättäneet tekemättä. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te ette missanneet mitään. Laskekaa se syyllisyyden taakka alas, sillä Jumala ei etsi syyllisiä; Hän etsii niitä, joita Hän voi kantaa. Te olette olleet Benin turva, ja nyt Jumala on teidän turvanne.
Evankeliumissa opetuslapset pyytävät Jeesukselta: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan.” He eivät pyydä monimutkaisia teorioita. He pyytävät yksinkertaista suhdetta Isään. ”Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Tämä on se rukous, joka kantaa meidät yli surun virran. Se on rukous, jossa me annamme elämämme Jumalan käsiin, silloinkin kun elämä tuntuu särkyneeltä. Ben tiesi tämän rukouksen. Hän eli sitä omalla tavallaan – gigatessaan unelmistaan, koodatessaan pelejään, ja ennen kaikkea, rakastamalla veljeään Ryania. Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut tätä niin hienosti. Kun katsot noita kuvia, joissa te olette yhdessä – ehkä sitä, jossa te olette molemmat 'pilotteja' – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt taivaan kirkkauteen. Ben on yhä veljesi, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun sinä unelmoit, kun sinä elät, Ben on siinä mukana. Hän on se valo, joka ohjaa sinua.
Meidän on uskallettava toivoa. Meidän on uskallettava uskoa, että Jumala kääntää kaiken hyväksi. Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen, josta me kaikki olemme lähtöisin. Hän on siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei pelkoa, ei turbulenssia. Hän on ehjä. Hän on vapaa. Ja hän odottaa teitä siellä, missä me kaikki kerran kohtaamme.
Kun lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te olette rakastettuja. Te olette nähneet Jumalan rakkauden Benin elämässä, ja tuo rakkaus on nyt osa teitä. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Hymyilkää jollekulle, auttakaa jotakuta, katsokaa taivaalle ja muistakaa, että Ben on siellä, katsomassa teitä takaisin. Olkaa rohkeita, sillä te ette kulje tätä tietä yksin. Jumala on teidän kanssanne, tänään ja aina. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meitä pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.