Kolmaskymmenes sunnuntai tavallisena aikana

Kuvitelkaa hetki, kun katsotte lentokentän kiitotien reunalla, kuinka valtava kone irtoaa maasta. Se ei nouse ilmaan siksi, että se olisi kevyt; se nousee, koska se on suunniteltu kohtaamaan tuuli ja nousemaan sen varassa. Se on monimutkainen, se on tarkka, ja siinä on valtava voima. Mutta se tarvitsee taivaan, jotta se voi olla se, miksi se on luotu. Benjamin Vo oli poika, joka ymmärsi tämän paremmin kuin useimmat aikuiset. Hän oli poika, jonka mieli oli kuin lentokoneen ohjaamo – täynnä uteliaisuutta, koodia, logiikkaa ja unelmia 'Con Chim Airlinesista'. Hän tutki maailmaa kuin insinööri, mutta hän rakasti sitä kuin pyhimys.

Kun katsomme tänään evankeliumia, kuulemme lainopettajan kysyvän Jeesukselta: 'Mikä on suurin käsky?' Jeesus ei vastaa monimutkaisella kaavalla. Hän ei puhu teknologiasta, ei koodin monimutkaisuudesta, ei edes saavutuksista. Hän tiivistää koko olemassaolon kahteen sanaan: rakasta. 'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi... Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Benjamin eli tämän todeksi tavalla, joka oli yhtä aikaa nerokas ja lapsenomaisen puhdas. Hän ei vain ymmärtänyt järjestelmiä; hän ymmärsi ihmisiä.

Muistatteko sen hetken, kun 15-vuotias Ben, tuo poika, joka unelmoi lentämisestä ja koodasi omia sovelluksiaan, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä suurta elettä. Hän ei rikkonut säästöpossuaan, hän ei tyhjentänyt sitä – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Tuo tarjous oli kuin lentokoneen nousukiito: se oli poika, joka oli valmis antamaan kaiken, koska hän tiesi, että rakkaus on ainoa asia, joka todella kantaa. Hän ei laskenut riskejä; hän laski vain sen, miten voisi olla avuksi. Se oli Benin sydämen logiikkaa, ja se on se sama logiikka, jota Jeesus tänään meiltä pyytää.

Nyt, neljä kuukautta sen kesäkuun päivän jälkeen, kun Benjamin palasi Isän kotiin, me seisomme täällä ja tunnemme, kuinka raskas tämä maailma voi olla. Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämissänne on se hiljainen, polttava kysymys. Kun katsotte Benin huonetta, kun näette hänen koodinsa GitHub-repositoriossa tai kun katsotte taivaalle lentokoneen perään, teihin iskee se tuttu, musertava kaipaus. Ja ehkä – vain ehkä – mieleenne hiipii se raskas varjo: 'Olisinko voinut huomata jotain? Olisinko voinut suojella häntä paremmin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin?'

Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on otettava vastaan: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus. Kuten Jeesus vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät sokeana syntyneestä miehestä: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on tämän maailman särkynyt todellisuus, se on salaisuus, joka on täysin ihmisen hallinnan ulkopuolella. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä jokaisella hengenvedolla, jokaisella rukouksella, jokaisella huolenpidolla. Te ette ole missanneet mitään. Te ette ole epäonnistuneet. Laskekaa se syyllisyyden kivi maahan, sillä Isä ei ole pannut sitä teidän harteillenne. Te olette vapaita syyllisyydestä, koska Jumala itse on vapauttanut teidät. Älkää kantako taakkaa, jota teidän ei kuulu kantaa.

Jeesus sanoo evankeliumissa, että koko laki riippuu näistä kahdesta käskystä. Se tarkoittaa, että elämän tarkoitus ei ole suorittamisessa, vaan suhteessa. Benjamin ymmärsi tämän. Hän oli se poika, joka ei koskaan unohtanut sanoa 'hyvää huomenta, isä'. Hän oli se poika, joka kuunteli isänsä kertomia tarinoita kuin ne olisivat olleet maailman tärkeimpiä uutisia. Hän tiesi, että rakkaus on siinä, että on läsnä. Nyt, kun hän on siirtynyt taivaalliseen kotiin, hän on täydellisesti siinä rakkaudessa, josta Jeesus puhuu. Hän ei ole enää se poika, joka kamppaili sairauden kanssa; hän on se poika, joka on vapaa. Hän on se poika, joka unessaan sanoi isälleen: 'Ei se mitään, minä katson teitä.'

Ryan, rakas veli, sinä kannat Benin perintöä mukanasi. Te olitte kuin kaksi matkailijaa, jotka jakoivat saman maailman. Kun sinä katsot taivaalle, kun koodaat jotakin uutta, kun naurat isäsi vitseille, Ben on siinä. Hän ei ole poissa; hän on siirtynyt siihen taivaalliseen 'Con Chim Airlinesiin', jossa ei ole turbulenssia, ei väsymystä eikä koodausvirheitä. Hän on sinun suurin kannustajasi. Älä anna surun sammuttaa sitä valoa, joka sinussa on. Jatka elämistä, jatka unelmoimista, jatka rakastamista – juuri niin kuin Ben teki. Hän on sinun vierelläsi.

Meidän on opittava elämään tässä maailmassa niin, kuin Ben eli: avoimena, uteliaana ja anteliaana. Kun luemme ensimmäistä lukukappaletta, kuulemme Jumalan sanovan: 'Teidän on oltava myötätuntoisia.' Jumala on itse myötätuntoinen. Hän kuulee huudon, hän näkee kyyneleen. Hän ei jätä ketään yksin. Kun me annamme toisillemme anteeksi, kun me autamme niitä, jotka ovat hädässä – kuten se kaivo, joka on porattu Benin nimissä tuomaan elämää janoisille – me jatkamme sitä rakkautta, jota Ben kantoi sydämessään. Se on Benin perintöä: rakkaus, joka ei pysähdy kuolemaan, vaan virtaa eteenpäin.

Te, jotka olette täällä tänään ja kannatte raskasta surua – te, jotka tunnette itsenne väsyneiksi – kuunnelkaa tämä lupaus: Jumala ei ole hylännyt teitä. Hän on siinä kyyneleessä, jonka pyyhkitte pois. Hän on siinä hiljaisessa hetkessä, kun ikävöitte eniten. Hän on se rock ja se turva, josta psalmi tänään laulaa. 'Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.'

Kun astutte tänään ulos tästä tilasta, viekää mukananne tämä yksi pieni asia: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei teiltä pyydä. Älkää syyttäkö itseänne mistään, mitä ette voineet estää. Te olette tehneet kaiken voitavanne, ja Jumala on tyytyväinen teihin. Tehkää tänään jotain pientä Benin muistoksi – katsokaa taivaalle ohjaavaa lentokonetta, hymykää jollekin ihmiselle, tai vain olkaa hiljaa ja tietäkää, että teitä rakastetaan. Jumala pitää teistä huolen, tänään, huomenna ja aina. Aamen.