Vuoden 27. sunnuntai

Me kaikki tunnemme sen tunteen, kun katsomme jotakin, johon olemme panostaneet kaikkemme. Se voi olla puutarha, jonka olemme raivanneet kivistä, tai koti, jota olemme rakentaneet palanen kerrallaan. Profeetta Jesajan laulu viinitarhasta alkaa juuri tästä: ystävä, joka on tehnyt kaiken voitavan. Hän on raivannut kivet, istuttanut parhaat köynnökset, rakentanut vartiotornin ja viinikuurnan. Hän on luonut tilan, jossa elämän pitäisi kukoistaa. Mutta kun sadonkorjuun aika koittaa, hän löytääkin vain villirypäleitä. Se on pettymys, joka viiltää syvältä, sillä se on vastaus rakkaudelliseen huolenpitoon. Me katsomme tätä viinitarhaa ja näemme siinä oman elämämme haurauden. Me katsomme sitä ja kysymme: missä meni vikaan? Miksi se, mikä alkoi niin lupaavana, muuttui karuksi?

Benjamin Vo oli poika, jonka elämä oli kuin tuo huolella hoidettu viinitarha. Hän oli täynnä elämää, uteliaisuutta ja kirkkautta, joka veti puoleensa kuin auringonvalo. Ajatelkaa sitä hetkeä, kun Ben ja hänen veljensä Ryan seisoivat aurinkoisella rannalla, kädet ojennettuina kohti ääretöntä sinistä taivasta. Siinä kuvassa ei ollut varjoja, vain puhdasta, rajatonta iloa. Benjamin oli poika, joka rakasti koodaamista, pilvi-infrastruktuuria ja unelmia 'Con Chim Airlinesista'. Hän rakensi tulevaisuuttaan kuin arkkitehti, joka tuntee jokaisen koodirivin ja jokaisen lentokoneen siivenkärkivälin. Hän oli poika, joka kantoi sisällään valtavaa potentiaalia, ja hänen vanhempansa, Alan ja Thao, olivat hänen elämänsä uskollisimpia vartijoita. Te olette raivanneet hänelle tien, istuttaneet häneen rakkauden ja viisauden siemenet, ja rakentaneet hänelle turvallisen vartiotornin.

Mutta elämä – ja tämä on se totuus, joka meidän on uskallettava kohdata ennen kuin voimme löytää lohdun – elämä ei aina noudata meidän logiikkaamme. Joskus viinitarha, jota on hoidettu kaikella mahdollisella rakkaudella, kohtaa myrskyn, jota kukaan ei voinut ennustaa. Ja juuri tässä kohtaa moni vanhempi pysähtyy ja kantaa harteillaan sellaista syyllisyyden kiveä, joka ei sinne kuulu. 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Alan, Thao, kuunnelkaa minua nyt tarkasti: Jumala ei syytä teitä. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Se on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benin elämän täydelliset suojelijat. Te ette missanneet mitään. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut mikään, mitä kukaan olisi voinut estää. Laskekaa se syyllisyyden kivi alas. Se ei kuulu teille. Jumala ei etsi syyllisiä; Hän etsii niitä, joita Hän voi lohduttaa.

Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen vuokraviljelijöistä, jotka hylkäävät omistajan palvelijat ja lopulta hänen poikansa. Se on tarina hylkäämisestä, mutta se on myös tarina kotiinpaluusta. Kun Jeesus puhuu hylätystä kivestä, joka tulee kulmakiveksi, Hän puhuu itsestään. Hän puhuu siitä, kuinka Jumala kääntää jopa sen, mikä näyttää tappiolta, voitoksi. Benjaminin elämä ei ole villirypäleitä. Se on elämä, joka on kantanut hedelmää, joka jatkaa kypsymistään taivaassa. Se hedelmä näkyy siinä rakkaudessa, jota te kannatte, ja siinä hyvyydessä, jota Benin muisto edelleen synnyttää. Muistatteko sen hetken, kun 15-vuotias Benjamin tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt sitä näyttääkseen hyvältä. Hän teki sen, koska se oli totta. Se oli hänen sielunsa ääni. Se säästöpossu ei rikkoutunut, mutta se rakkaus, jonka hän osoitti, on nyt osa Jumalan valtakuntaa. Se on se elävä vesi, joka virtaa nyt siitä kaivosta, joka on porattu hänen nimessään – se vesi, joka sammuttaa janon niiltä, jotka eivät muuten saisi apua. Benin elämä on kuin lentokone, joka on vihdoin laskeutunut turvallisesti kotiin, Isän syliin, missä ei ole enää turbulenssia, ei sairauden väsymystä, ei pelkoa.

Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema. Hän katsoo sinua nyt taivaan kirkkaudesta, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun elät omaa elämääsi, kun koodaat, kun unelmoit, tiedä, että hän on siinä mukana. Teidän yhteinen matkanne ei päättynyt; se vain muutti muotoaan.

Paavali kirjoittaa filippiläisille: 'Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina rukouksin ja anomuksin pyyntönne Jumalan tietoon.' Se on vaikeaa, kun sydän on särkynyt. Mutta se on se rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Se rauha ei tarkoita, ettei suru olisi olemassa. Se tarkoittaa, että suru ei ole viimeinen sana. Viimeinen sana on se nimi, joka on kirjoitettu taivaaseen. Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen, josta me kaikki olemme lähtöisin. Olkaa rauhassa. Olkaa rohkeita. Pitäkää kiinni toisistanne, sillä te olette toistenne suurin tuki. Ja tiedätte, että Ben, teidän rakas poikanne ja veljenne, odottaa teitä siellä, missä ei ole enää kyyneleitä, missä ei ole enää sairauden varjoja, vaan pelkkää kirkkautta. Hän on siellä, hän on ehjä, ja hän on teidän kanssanne jokaisessa hengenvetoa muistuttavassa rukouksessa. Kun lähdette täältä, tehkää jotain pientä Benin hengessä. Hymyilkää jollekulle, katsokaa taivaalle ja muistakaa, että Ben on siellä, katsomassa teitä takaisin. Se on se rakkaus, joka ei koskaan kuole. Aamen.