Tiistai 30. viikolla tavallisella ajanjaksolla

Kuvitelkaa hetki, kun seisotte puutarhassa ja katsotte pientä, lähes huomaamatonta siementä, jonka joku pudottaa multaan. Se on mitätön, se on hiljainen, eikä se herätä juuri minkäänlaista huomiota. Mutta siinä pienessä siemenessä on salaisuus, tulevaisuus, elämä, joka aikanaan kasvaa suureksi puuksi, niin että taivaan linnut voivat rakentaa pesänsä sen oksiin. Jeesus käyttää tänään evankeliumissa tätä kuvaa valtakunnastaan. Hän ei puhu mahtavista linnoista tai pauhaavista voimista, vaan sinapinsiemenestä ja hiivasta. Hän puhuu siitä, kuinka Jumalan valtakunta kasvaa hiljaa, huomaamatta, aivan sisältäpäin.

Benjamin Vo oli poika, jonka mieli oli kuin avoin taivas ja tarkka insinöörin työpöytä yhtä aikaa. Hän oli nuori mies, joka tutki maailmaa uskomattomalla uteliaisuudella, koodasi omia pelejään GitHubiin ja unelmoi hymyillen perustamastaan 'con chim airlinesista'. Hänen elämänsä oli täynnä ideoita, lentoja, koneiden bongaamista ja matkoja maailman halki Isän, Äidin ja Ryanin kanssa. Mutta se, mikä teki Benistä sen pojan, jonka rakkaus kantaa meitä yhä tänään, ei ollut vain hänen loistava älynsä. Se oli hänen pohjaton, vilpitön lempeytensä. Muistatteko sen hetken, kun 15-vuotias Ben halusi antaa koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä numeroa, hän ei rikkonut säästöpossuaan – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli, varauksettoman puhtaasti. Siinä pienessä tarjouksessa oli jotain samaa kuin evankeliumin hiivassa: se oli rakkautta, joka muuttaa koko taikinan.

Ja silti, kun seisomme tässä, neljä kuukautta sen kesäkuun päivän jälkeen, jolloin Ben kutsuttiin kotiin Isän luo, me tiedämme, että tämä maailma on välillä liian hiljainen. Alan ja Thao, te tiedätte sen painon, joka laskeutuu sydämeen silloin, kun katsotte tyhjää tuolia tai Benin huonetta. On öitä, jolloin mieleenne hiipii se raskas, salainen kysymys: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä paremmin?'

Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on otettava vastaan: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut mikään rangaistus. Kuten Jeesus sanoo evankeliumissa toisaalla, kun kysytään kärsimyksen syistä: ei kenenkään synti. On olemassa kipua, joka on täysin ihmisen hallinnan ulkopuolella, eikä mikään varovaisuus olisi voinut sitä estää. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat ja rakastavimmat suojelijat. Te olette pitäneet hänen kädestään jokaisena hetkenä. Laskekaa se syyllisyyden taakka maahan, sillä Isä ei ole pannut sitä teidän harteillenne. Te olette vapaita.

Paavali puhuu tänään kirjeessään efesolaisille suuresta mysteeristä, Kristuksesta ja seurakunnasta, rakkaudesta, joka antaa itsensä kokonaan toisen puolesta. Jeesus rakasti kirkkoa ja antoi itsensä sen puolesta. Benjamin eli tätä samaa uhrautuvaa, pyyteetöntä rakkautta omassa pienessä elämässään suhteessa perheeseensä, veljeensä Ryaniin ja vanhempiinsa. Hän oli se hiiva, joka kohotti kaikkien ympärillään olevien elämää ilollaan ja läsnäolollaan. Nyt, kun hän on siirtynyt taivaalliseen kotiin, se rakkaus ei ole kadonnut minnekään. Se elää siinä kaivossa, joka on porattu hänen nimissään Cà Mauhun tuomaan elävää vettä janoisille. Se elää jokaisessa hymyssä, jonka jaatte, ja jokaisessa muistossa, jota vaalitte.

Ryan, rakas veli, sinä kannat Benin perintöä mukanasi. Te olitte kuin kaksi matkailijaa saman taivaan alla. Kun koodaat, kun katsot ohjaavaa lentokonetta tai naurat isäsi vitseille, tiedä, että Ben on siinä. Hän on se isoveli, joka katsoo sinua suurella ylpeydellä ja rakkaudella. Älä pelästy tulevaisuutta; sinussa asuu sama valo, sama uteliaisuus ja sama hyvä sydän.

Kun astutte tänään ulos tästä tilasta, viekää mukananne tämä yksi pieni asia: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei teiltä pyydä. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin muistoksi – katsokaa taivaalle, hymykää jollekulle tai olkaa vain hetki hiljaa tietäen, että teitä kannatellaan. Jumala pitää teistä huolen, tänään, huomenna ja iankaikkisesti. Aamen.