Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Rauha olkoon teille, rakkaat sisaret ja veljet, kun kokoonnumme tänään kuulemaan Jumalan sanaa ja etsimään lohdutusta Hänen läsnäolostaan.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Katsokaa hetki sitä pientä, tarkkaa liikettä, kun joku asettaa kätensä auralle. Se on vaativa tehtävä. Katse on pidettävä tiukasti edessä, kaukaisessa pisteessä, jotta vako pysyisi suorana. Jos vilkaisetkin taaksesi, aura heilahtaa, maa repeää epätasaisesti, ja työ on pilalla. Tänään evankeliumissa Jeesus käyttää tätä kuvaa. Hän sanoo: 'Kukaan, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.'
Se tuntuu kovalta sanalta, eikö vain? Erityisesti silloin, kun sydämemme on täynnä muistoja, kun elämä on riistänyt meiltä jotain niin kallista, että katsominen taaksepäin tuntuu ainoalta tavalta hengittää. Tänään, Pyhän Hieronymuksen muistopäivänä, me kohtaamme tämän haasteen. Hieronymus oli mies, joka käytti elämänsä Raamatun kääntämiseen, jotta me voisimme ymmärtää Jumalan ääntä. Hän tiesi, mitä on elää Jumalan sanan äärellä, ja hän tiesi, mitä on taistella oman mielen ja sydämen levottomuuden kanssa.
Me olemme tänään täällä, kolme kuukautta sen jälkeen, kun Benjamin Vo siirtyi taivaan kotiin. Kun kuulemme Jeesuksen sanat aurasta, me emme kuule niitä vaatimuksena unohtaa. Me kuulemme ne kutsuna elämään, jota Ben itse eli. Benjamin oli poika, joka ei koskaan kääntynyt pois haasteista. Muistatteko sen palon, jolla hän paneutui koodaamiseen, pilvi-infrastruktuuriin tai lentokoneiden maailmaan? Hän ei tehnyt asioita puolittain. Hän antoi kaikkensa – olipa kyse sitten sulkapallokentästä, jossa hän taisteli jokaisesta pisteestä, tai siitä syvästä, hiljaisesta lojaalisuudesta, jota hän osoitti perheelleen.
Benin elämä oli kuin tuo aura, joka liikkuu eteenpäin. Hänellä oli harvinainen kyky nähdä eteenpäin, unelmoida 'Con Chim Airlinesista' ja koodata tulevaisuutta, vaikka hän itse oli vasta 15-vuotias. Hän ei takertunut siihen, mikä oli helppoa. Hän katsoi kohti sitä, mikä oli suurta ja totta. Ja juuri tässä me löydämme sen sillan, jota meidän on tänään kuljettava. Meidän surumme on raskas, se on totta. Mutta Jeesus ei pyydä meitä kieltämään suruamme. Hän pyytää meitä olemaan antamatta surun pysäyttää meitä. Hän pyytää meitä jatkamaan matkaa, kantamaan sitä rakkautta, jota Ben meille opetti, ja viemään sitä eteenpäin.
Jobin kirjassa me kuulimme tänään miehestä, joka huusi Jumalan puoleen keskellä käsittämätöntä kärsimystä. 'Kuka voi väitellä hänen kanssaan?' Job kysyy. Hän tietää, ettei hänellä ole vastauksia. Me olemme usein samassa tilanteessa. Me kysymme, miksi elämä on niin hauras, miksi niin kirkas valo sammuu niin varhain. Me etsimme syyllisiä, me etsimme selityksiä, me yritämme ymmärtää Jumalan suuria suunnitelmia. Mutta Jobin tavoin me huomaamme, että Jumala on suurempi kuin meidän ymmärryksemme. Ja juuri tässä, tässä nöyryydessä, me löydämme rauhan.
Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.
Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.
Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema. Hän katsoo sinua nyt taivaan kirkkaudesta, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun elät omaa elämääsi, kun koodaat, kun unelmoit, tiedä, että hän on siinä mukana. Teidän yhteinen matkanne ei päättynyt; se vain muutti muotoaan.
Jeesus sanoo: 'Seuraa minua.' Se on kutsu, joka ei lopu kuolemaan. Benjamin seurasi Jeesusta tavalla, joka oli hänelle ominainen – uteliaisuudella, älyllä ja ennen kaikkea sillä valtavalla sydämellä, joka halusi antaa kaikkensa muille. Muistatteko, kuinka hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt sitä näyttääkseen hyvältä. Hän teki sen, koska se oli totta. Se oli hänen sielunsa ääni. Se säästöpossu ei rikkoutunut, mutta se rakkaus, jonka hän osoitti, on nyt osa Jumalan valtakuntaa. Se on se auratun pellon hedelmä, joka kasvaa vielä pitkään hänen jälkeensä. Se on se vesi, joka virtaa nyt siitä kaivosta, joka on porattu hänen nimessään – se elävä vesi, joka sammuttaa janon niiltä, jotka eivät muuten saisi apua.
Benjamin on nyt siellä, missä aurat on laskettu ja työ on tehty. Hän on levossa. Mutta me, jotka olemme vielä täällä, me saamme jatkaa. Me saamme kantaa Benin hymyä, hänen intoaan ja hänen rakkauttaan. Kun tänään lähdette täältä, älkää katsoko taaksepäin syyllisyyden tai pelon silmin. Katsokaa eteenpäin, kohti sitä valoa, joka loistaa Isän kodista. Olkaa rohkeita. Olkaa lempeitä toisillenne. Rakastakaa toisianne niin kuin Ben rakasti teitä – ilman ehtoja, ilman säästöä, täydellä sydämellä.
Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinua, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä kaikelta pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.