Pyhien apostolien Simonin ja Juudaan juhlapäivä

Kuvitelkaa hetki, kun seisotte suuren, hiljaisen rakennustyömaan keskellä. Peruskivet ovat syvällä maassa, mutta se, mikä pitää kaiken kasassa, on näkymätön voima, kulmakivi, joka yhdistää jokaisen muurin ja jokaisen kaaren yhdeksi ainoaksi pyhäksi temppeliksi. Apostoli Paavali kirjoittaa tänään efesolaisille meidän rakentumisestamme Jumalan asumukseksi Hengessä. Me emä ole enää muukalaisia, vaan saman talonväkeä. Kivi kiven päässä, hiljaisella ja varmalla tavalla, Jumala rakentaa meitä yhteen.

Benjamin Vo oli poika, jonka mieli oli kuin tarkasti suunniteltu arkkitehtuuri, jossa jokainen palanen ja koodirivi löysi oman paikkansa. Mutta se, mikä teki Benjaminista sen rakkaan pojan, jota me yhä kaipaamme, ei ollut vain hänen terävä älynsä tai hänen taitonsa liikkua pilvipalveluiden maailmassa. Se oli hänen herkkä ja huolehtivainen sydämensä. Ajatelkaa sitä hetkeä, kun viisitoistavuotias Benjamin halusi antaa koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei tehnyt siitä numeroa, hän ei rikkonut säästöpossuaan – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Siinä tarjouksessa ei ollut laskelmointia, vaan puhdasta, pyyteetöntä rakkautta, joka muistuttaa meitä siitä, mihin ihminen on todella luotu.

Nyt, kun on kulunut neljä kuukautta siitä kesäkuun päivästä, jolloin Benjamin kutsuttiin taivaalliseen kotiin, me seisomme täällä ja tunnemme, kuinka tyhjäksi huone voi jäädä. Alan ja Thao, te tiedätte sen hiljaisuuden, joka laskeutuu kotiin illalla. Te tiedätte sen painon, kun katsotte Benin koulukirjoja tai hänen GitHub-repotietojaan, joihin hän karsi omia pelejään ja sovelluksiaan. Ja ehkä – aivan salaa – mieleenne hiipii se raskas varjo: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?'

Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on otettava vastaan: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut mikään rangaistus. Kuten Jeesus vastasi evankeliumissa niille, jotka etsivät syyllistä: ei kenenkään synti. On kipua, joka on täysin ihmisen hallinnan ulkopuolella, eikä mikään inhimillinen valppaus olisi voinut sitä estää. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat ja rakastavimmat vartijat. Te olette pitäneet hänen kädestään jokaisella hetkellä. Laskekaa se syyllisyyden taakka maahan, sillä Isä ei ole pannut sitä teidän harteillenne. Te olette vapaita.

Evankeliumissa Jeesus menee vuorelle rukoilemaan. Hän viettää yön Jumalan edessä ennen kuin hän kutsuu opetuslapsensa ja valitsee kaksitoista apostolia – Simonin, Juudaan ja kaikki muut, jotka tulivat kantamaan sanomaa eteenpäin. Jeesus tiesi, mitä oli edessä; hän valmistautui hiljaisuudessa. Benjamin oli myös nuori mies, joka katsoi tulevaisuuteen uteliaasti, unelmoiden kerran perustavansa oman lentoyhtiön, 'con chim airlinesin', josta hän puhui aina hymyillen ja kevyesti naurahtaen. Hänen unelmansa eivät kadonneet kuolemaan, vaan ne ovat siirtyneet sinne, missä taivaan linnut ja lentokoneet eivät enää kohtaa turbulenssia.

Ryan, rakas veli, sinä kannat Benin muistoa mukanasi. Kun katsot taivaalle, kun kuulet isäsi tarinoita tai kun teet jotain luovaa, tiedä, että Ben on lähellä. Hän ei ole poissa. Hän on se isoveli, joka katsoo sinua taivaasta ylpeänä ja lempeänä.

Kun astutte tänään ulos täältä, viekää mukananne tämä yksi pieni asia: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei teiltä pyydä. Katsokaa taivaalle, hymykää ja olkaa hiljaa tietäen, että Jumala pitää teistä huolen tänään, huomenna ja iankaikkisesti. Aamen.