Pyhien Jean de Brébeuffin ja Isaac Jogues'n, pappien, sekä heidän tovereidensä, marttyyrien muistopäivä

Kuvitelkaa hetki polkua, joka nousee metsän halki pohjoiseen – sinne, missä tuuli taivuttaa männyntakkeja ja ilma maistuu neulasilta ja syksyltä. Siellä kulkevat miehet, joilla ei ole muuta mukanaan kuin rukouskirja ja puinen risti. He eivät etsi maallista valtaa. He eivät laske kolikoita taskuissaan. He astuvat eteenpäin siksi, että joku on kerran katsonut heitä silmiin ja kutsunut nimeltä. Pyhät Jean de Brébeuff ja Isaac Jogues seisoivat maailman edessä ilman turvaverkkoja, sillä he tiesivät jotain, minkä me niin helposti unohdamme: me emme omista hengitystämme. Me emme omista edes huomista.

Tänään, kun kuulemme Paavalin kirjoittavan efesolaisille, me astumme aivan saman totuuden äärelle. Paavali sanoo: 'Jumala, joka on runsas laupeudessaan, teki meidät eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut.' Ei teidän ponnistuksistanne, ei teidän saavutuksistanne, ei siitä, että olisitte voineet hallita kaikkea, vaan puhdasta lahjasta. Jumala teki meidät. Me olemme hänen käsialaansa, luotuja hyviin töihin.

Ja silti, kun pysähdymme neljä kuukautta sen kesäkuisen päivän jälkeen, jolloin Benjamin palasi Isän kotiin, me tiedämme, miltä tuntuu se hetki, kun kädet tyhjenevät. Alan ja Thao, te tiedätte sen hiljaisuuden, joka laskeutuu kotiin silloin, kun ovet ovat kiinni ja maailma luulee kaiken olevan ennallaan. On niitä aamuja, jolloin etsitte katseellanne poikaa, joka oli teidän kotinne kirkkaus – poikaa, joka ei koskaan unohtanut sanoa 'Good morning, Dad', joka istui työpöytänsä äärellä koodaten omia pelejään ja joka nauroi niin makeasti puhuessaan unelmoimastaan 'Con Chim Airlinesista'. Ja tuossa kaipauksessa, kun väsymys tekee raskaaksi hengittää, mieleen hiipii se salainen, polttava kysymys: 'Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olisinko voinut pysäyttää sen? Olisinko voinut suojella häntä paremmin?'

Kuunnelkaa minua nyt, sillä tämä on Jumalan sana teille tänään: laskekaa se kivi maahan. Sairaus, joka vei Benjaminin, ei ollut teidän syynne. Se ei ollut seurausta mistään, mitä te teitte tai jättitte tekemättä. Se ei ole rangaistus, eikä se ole merkki mistään puutteesta. Kuten Jeesus vastasi opetuslapsilleen: 'Ei tämä tehnyt syntiä eikä kukaan muu.' On olemassa asioita tässä särkyneessä maailmassa, jotka ovat täysin ihmisen tahdon ulkopuolella – tuulia, joita ei voi pidätellä, ja syvyyksiä, joita ei voi mitata. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat ja lempeimmät vartijat. Te olette rakastaneet häntä jokaisella sydämenlyönnillä. Jumala ei syytä teitä. Jumala haluaa ottaa sen syyllisyyden taakan pois harteiltanne, jotta te voisitte taas hengittää.

Katsokaa evankeliumia. Jeesus puhuu miehestä, joka rakensi suurempia aittoja ja sanoi itselleen: 'Nyt sinulla on paljon hyvää varastossa moneksi vuodeksi, nauti elämästäsi.' Mutta yöllä hänen sielunsa vaadittiin takaisin. Benjamin ei kerännyt aittoja. Hän ei elänyt hamutakseen itselleen maallisia aarteita. Muistatteko sen pojan, joka viisitoistavuotiaana – ilman että kukaan edes pyysi – sanoi olevansa valmis luovuttamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt siitä numeroa. Se ei ollut mikään suuri laskelma. Se oli vain nuori poika, jonka sydän oli niin valtava, että hän oli valmis antamaan kaiken, mitä hänellä oli, toisen ihmisen puolesta. Se on sitä rikkautta, joka kestää ikuisesti. Se on sitä, mitä tarkoittaa olla rikas Jumalan edessä.

Ben eli elämäänsä niin kuin se lentokone, jota hän rakasti katsella kiitotien reunalla – ei pitääkseen kiinni maasta, vaan kohotakseen sinne, minne sen siivet kantoivat. Hän oli poika, jolla oli loistava, terävä äly, mutta kaikkea sitäkin suurempi lempeys. Ryan, rakas veli, sinä tunnet tämän parhaiten. Te jaoitte saman maailman, samat unelmat ja saman hiljaisen ymmärryksen. Kun istut huoneessa, joka tuntuu liian tyhjältä, muista, että Ben on siellä, missä ei ole enää kipua eikä rajoja. Hän on siinä samassa valossa, joka loistaa kirkkaana yli taivaan. Älä pelkää jatkaa eteenpäin, sillä veljen rakkaus ei katoa koskaan. Hän on sinun suurin kannustajasi taivaallisessa ohjaamossa.

Tänään pyhät marttyyrit muistuttavat meitä siitä, että mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Ei elämä, ei kuolema, ei suru eikä ikävä. Benjamin Đại Dương Vo on nyt kotona, suurella merellä, josta kaikki elämä on saanut alkunsa. Hän on terve, hän on vapaa, ja hän hymyilee teille siellä, missä aurinko ei laske koskaan.

Kun astutte ulos tästä hiljaisuudesta takaisin arkeen, ottakaa mukaanne tämä: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei ole teidän harteillenne pannut. Ja tehkää tänään jotain pientä Benin muistoksi – katsokaa hetki taivaalle, auttakaa jotakuta hiljaisesti, tai hymyilkää, sillä te olette Jumalan lapsia, eikä teitä koskaan jätetä yksin. Aamen.