Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo ja rauha teille kaikille, jotka olette kokoontuneet etsimään lohdutusta ja voimaa Jumalan sanasta.
Herra, sinä etsit eksynyttä lammasta. Herra, armahda. Kristus, sinä iloitset jokaisesta, joka kääntyy puoleesi. Kristus, armahda. Herra, sinä kannat meidät kotiin hartioillasi. Herra, armahda.
Me kaikki tunnemme sen hetken, kun pysähdymme katsomaan jotain hyvin pientä ja arkista, joka kuitenkin kantaa mukanaan koko maailman painoa. Ehkä se on se hiljainen, lämmin muisto Benjamin Vo’sta, kun hän istui tietokoneensa ääressä, koodaten unelmiaan ja rakentaen omia digitaalisia maailmojaan – ehkä jopa sitä lentoyhtiötä, jota hän kutsui 'con chim airlinesiksi'. Kun hän puhui siitä, hänen silmissään välkehti se sama kirkas äly ja valloittava ilo, joka teki hänestä niin erityisen. Tänään, kun luemme Paavalin sanoja filippiläisille ja Jeesuksen opetusta kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta, meitä kutsutaan katsomaan elämäämme – ja erityisesti sitä, miten me etsimme ja tulemme etsityiksi – aivan uudella tavalla.
Paavali kirjoittaa: 'Mutta kaiken, mikä oli minulle voittoa, minä olen Kristuksen tähden oppinut pitämään tappiona.' Tämä on vaikea sana. Me elämme maailmassa, joka opettaa meitä keräämään, rakentamaan, varmistamaan ja pitämään kiinni. Benjamin oli poika, joka hallitsi tämän maailman logiikan mestarillisesti – hän, joka ratkoi kahdeksannen luokan matematiikkaa jo neljännellä luokalla, oli poika, joka ymmärsi rakenteita, koodia ja pilvi-infrastruktuuria tavalla, joka sai aikuisetkin hämmästymään. Mutta se, mikä teki Benjaminista Benin, ei ollut hänen älykkyysosamääränsä, vaan se ääretön pehmeys, joka asui hänen sydämessään. Se poika, joka 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä, ymmärsi sen, minkä Paavali vasta myöhemmin oivalsi: että todellinen rikkaus ei ole siinä, mitä me omistamme, vaan siinä, miten me annamme itsemme toisille.
Jeesus kertoo tänään kahdesta etsimisestä. Hän puhuu paimenesta, joka jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta ja lähtee etsimään sitä yhtä kadonnutta. Hän puhuu naisesta, joka sytyttää lampun ja lakaisee koko huoneen löytääkseen sen yhden kolikon. Nämä eivät ole vain tarinoita; ne ovat kuvia siitä, miten Jumala suhtautuu meihin. Kun joku, jota rakastamme, lähtee tästä maailmasta, meistä tuntuu, että me olemme se kadonnut kolikko, joka on pudonnut pimeään nurkkaan. Me tunnemme sen kolkon, sen tyhjyyden, sen hiljaisuuden, joka jää, kun ääni, joka kerran sanoi 'Good morning, Dad', vaikenee.
Alan ja Thao, te tiedätte sen hiljaisuuden, joka hiipii kotiin nyt, neljä kuukautta Benin kotiinpaluun jälkeen. Te tiedätte sen äkillisen, terävän kaipauksen, joka iskee silloin, kun jokin tekninen oivallus tai lentokoneen ääni taivaalla tuo mieleen hänen hymynsä. Ja tiedän, että moni vanhempi kantaa sydämessään sitä raskasta, hiljaista syyllisyyden kiveä. Se on se ääni, joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt, sillä tämä on totuus, joka teidän on kuultava: Jumala ei syytä teitä. Benjaminin sairaus ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus. Kuten Jeesus opetti, kun häneltä kysyttiin kärsimyksen syistä: 'Ei hän eikä hänen vanhempansa ole tehneet syntiä.' On olemassa kipua, joka on täysin inhimillisen ymmärryksen ja hallinnan ulkopuolella. Te olette rakastaneet Benjamia jokaisella solullanne, jokaisella hetkellä. Laskekaa se syyllisyyden taakka maahan. Jumala ei ole pannut sitä teidän harteillenne, joten älkää tehkö sitä itsekään. Te olette vapaita. Te olette vapaita suremaan ilman syyllisyyden varjoa.
Katsokaa paimenta, joka löytää lampaansa. Hän ei nuhtele sitä eksymisestä. Hän ei kysy, miksi se lähti kauas. Hän nostaa sen hartioilleen – hän kantaa sen painon. Tämä on se käännekohta, jota meidän on harkittava. Jumala ei odota, että me itse löydämme tien takaisin hänen luokseen, kun sydämemme on murtunut. Hän tulee meidän luoksemme. Hän nostaa meidät hartioilleen. Benjamin, tuo poika, joka oli niin elämäniloinen ja utelias, on nyt siellä, missä ei ole enää mitään, mikä voisi häntä satuttaa. Hän on siellä, missä hän on täydellinen, vahva ja vapaa. Hän on se, joka nyt yhdessä pyhien kanssa rukoilee teidän puolestanne, jotta te voisitte löytää sen rauhan, jota hän nyt hengittää.
Ryan, sinä rakas veli, sinä kannat Benin perintöä mukanasi. Muistan, miten te kaksi istuitte yhdessä, Star Wars -nauhat kaulassa, tai miten te matkustitte ympäri maailmaa. Se side, joka teillä on, ei ole katkennut. Se on vain muuttanut muotoaan. Kun katsot taivaalle, kun teet jotain luovaa tai kun tunnet sen Benin hymyn sydämessäsi, tiedä, että hän on lähellä. Hän on ylpeä sinusta. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää unelmoida, sillä Ben elää jokaisessa unelmassa, jonka sinä toteutat. Hän on se, joka on jo perillä, siellä missä ei ole enää turbulenssia, vain se ikuinen rauha.
Meidän uskomme ei ole vain teoriaa. Se on se, että vaikka meidän silmämme näkevät vain poissaolon, Jumalan käsi pitää kiinni. Benjaminin elämä oli kuin kirkas välähdys taivaasta, ja se valo jatkuu edelleen siinä hyvyydessä, jota hän jätti jälkeensä – siinä kaivossa, joka on porattu hänen nimissään tuomaan elävää vettä janoisille, ja jokaisessa lämpimässä muistossa, jota vaalimme. Tämä on se tapa, jolla me vastaamme kutsuun: me emme jää kiinni omaan suruumme, vaan annamme sen muuttua rakkaudeksi, joka virtaa eteenpäin. Me emme ole täällä vain suremassa, vaan me olemme täällä, koska uskomme, että rakkaus on vahvempi kuin kuolema.
Kun astutte tänään ulos tästä kirkosta, kantakaa mukananne tämä yksi asia: te ette ole yksin. Jumala pitää teistä huolen, hän pitää kiinni Benjaminista, ja hän pitää kiinni teistä. Olkaa lempeitä itsellenne. Antakaa itsellenne lupa hengittää. Ben on kotona, ja hän odottaa meitä kaikkia siellä, missä kyyneleet on pyyhitty pois. Jeesus on kutsunut teidät tähän juhlaan – ei vain tänään, vaan joka päivä. Ottakaa kutsu vastaan, vaikka sydän olisi raskas. Luottakaa siihen, että se, joka kantoi kadonneen lampaan kotiin hartioillaan, kantaa myös teidät jokaisen askeleen läpi, kunnes olette taas yhdessä. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meitä kaikelta pahalta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.