Kolmaskymmenes arkiviikko, maanantai

Kuvitelkaa hetki, kun katsotte vanhaa, vääntynyttä puuta, joka on kasvanut vuosia ahtaassa välissä, kenties kiviseinän ja asfaltin puristuksessa. Se on joutunut taipumaan, se on vääntynyt etsimään valoa, se on kantanut painoa, joka ei sille kuulu. Sitten tulee puutarhuri, joka ei näe siinä vain haittaa tai tiellä olevaa estettä, vaan hän näkee elämän, joka on ollut sidottuna. Hän ei kysy: 'Miksi olet vääntynyt?', vaan hän ojentaa kätensä vapauttaakseen. Tänään evankeliumissa kohtaamme naisen, joka on ollut tässä tilassa kahdeksantoista vuotta. Hän on ollut kumarassa, katse maahan painettuna, kykenemättä näkemään taivaan avaruutta tai muiden ihmisten kasvoja suoraan. Hänen elämänsä oli ollut yhtä pitkää, hiljaista ponnistelua pysyä pystyssä, kunnes Jeesus pysähtyy. Hän ei vain paranna; hän kutsuu. 'Nainen, sinä olet vapaa.'

Benjamin Vo oli poika, jonka mieli oli kuin kirkas, avoin taivas. Hän katseli maailmaa uteliaisuudella, joka ei tuntenut rajoja. Hän oli poika, joka koodasi omia digitaalisia maailmojaan, rakensi järjestelmiä, jotka olivat monimutkaisia ja tarkkoja, ja unelmoi 'Con Chim Airlinesista' – unelma, joka sai hänet hymyilemään ja nauramaan. Mutta se, mikä todella määritti Benjaminia, ei ollut vain hänen älynsä tai hänen kykynsä nähdä teknologian taakse, vaan se syvä, hiljainen myötätunto, joka asui hänen sydämessään. Ajatelkaa sitä hetkeä, kun hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei tehnyt siitä numeroa, hän ei rikkonut säästöpossuaan – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Tuo tarjous oli kuin se suoristava kosketus, josta evankeliumi kertoo: se oli rakkautta, joka ei laskelmoi, vaan antaa itsensä kokonaan, ilman ehtoja.

Nyt, neljä kuukautta sen kesäkuun päivän jälkeen, kun Benjamin palasi Isän kotiin, me seisomme täällä ja tunnemme, kuinka raskas tämä maailma voi olla ilman hänen fyysistä läsnäoloaan. Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämissänne on se hiljainen, polttava kysymys. Kun katsotte Benin huonetta, kun näette hänen koodinsa tai kun katsotte taivaalle lentokoneen perään, teihin iskee se tuttu, musertava kaipaus. Ja ehkä – vain ehkä – mieleenne hiipii se raskas varjo: 'Olisinko voinut huomata jotain? Olisinko voinut suojella häntä paremmin?'

Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on otettava vastaan: Jumala ei syytä teitä. Sairaus, joka vei Benin, ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus. Kuten Jeesus vastasi opetuslapsilleen, kun he kysyivät sokeana syntyneestä miehestä: 'Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.' Sairaus on tämän maailman särkynyt todellisuus, se on salaisuus, joka on täysin ihmisen hallinnan ulkopuolella. Te olette olleet Benin elämän uskollisimmat vartijat. Te olette rakastaneet häntä jokaisella hengenvedolla, jokaisella rukouksella, jokaisella huolenpidolla. Te ette ole missanneet mitään. Te ette ole epäonnistuneet. Laskekaa se syyllisyyden kivi maahan, sillä Isä ei ole pannut sitä teidän harteillenne. Te olette vapaita syyllisyydestä, koska Jumala itse on vapauttanut teidät. Älkää kantako taakkaa, jota teidän ei kuulu kantaa.

Paavali kehottaa meitä tänään: 'Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä, antakaa anteeksi toisillenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi.' Tämä on se tie, jota me kuljemme. Benjamin eli tämän tien todeksi. Hän oli poika, joka ei kantanut kaunaa, joka oli aina valmis hymyilemään ja joka ymmärsi, että elämän tarkoitus on rakastaa. Kun me autamme niitä, jotka kärsivät – kuten se kaivo, joka on porattu Benin nimissä tuomaan elämää janoisille – me jatkamme sitä rakkautta, jota Ben kantoi sydämessään. Se on Benin perintöä: rakkaus, joka ei pysähdy kuolemaan, vaan virtaa eteenpäin kuin elävä vesi.

Ryan, rakas veli, sinä kannat Benin perintöä mukanasi. Te olitte kuin kaksi matkailijaa, jotka jakoivat saman elämän. Kun sinä katsot taivaalle, kun koodaat jotakin uutta, kun naurat isäsi vitseille, Ben on siinä. Hän ei ole poissa; hän on siirtynyt siihen taivaalliseen 'Con Chim Airlinesiin', jossa ei ole turbulenssia, ei väsymystä eikä koodausvirheitä. Hän on sinun suurin kannustajasi. Älä anna surun sammuttaa sitä valoa, joka sinussa on. Jatka elämistä, jatka unelmoimista, jatka rakastamista – juuri niin kuin Ben teki. Hän on sinun vierelläsi.

Jeesus sanoo evankeliumissa: 'Tätä Abrahamin tytärtä, jota saatana on sitonut kahdeksantoista vuotta, eikö häntä olisi pitänyt päästää vapaaksi sapatin päivänä?' Jeesus tahtoo vapauttaa meidät tänään. Hän tahtoo nostaa teidät ylös siitä kumarasta, johon suru teidät on painanut. Hän ei sano, ettei suru ole olemassa, mutta hän sanoo, että hän on suurempi kuin suru. Hän on se, joka suoristaa meidät. Hän on se, joka ottaa meidät vastaan omina lapsinaan, aivan kuten hän otti Benin vastaan.

Kun astutte tänään ulos tästä tilasta, viekää mukananne tämä yksi pieni asia: olkaa lempeitä itsellenne. Älkää kantako taakkoja, joita Isä ei teiltä pyydä. Älkää syyttäkö itseänne mistään, mitä ette voineet estää. Te olette tehneet kaiken voitavanne, ja Jumala on tyytyväinen teihin. Tehkää tänään jotain pientä Benin muistoksi – katsokaa taivaalle, hymykää jollekin ihmiselle, tai vain olkaa hiljaa ja tietäkää, että teitä rakastetaan. Jumala pitää teistä huolen, tänään, huomenna ja aina. Aamen.