Pyhien suojelusenkeliemme muistopäivä

Katsokaa hetki sitä kuvaa, jossa Benjamin istuu sohvalla eukaristisen nuorisoliikkeen univormussaan, pidellen sylissään vastasyntynyttä veljeään Ryania. Hän katsoo pientä nyyttiä – tuota elämän haurasta alkua – niin lempeästi, niin täynnä suojelevaa rakkautta. Siinä pienessä hetkessä, jota valokuva pitää hallussaan, me näemme jotain, mikä on totta koko ihmisen olemassaolosta: me olemme toistemme vartijoita. Me olemme toistemme suojelijoita. Tänään, kun vietämme pyhien suojelusenkeliemme muistopäivää, tämä kuva Benin lempeydestä nousee eteemme kuin rukous.

Evankeliumissa Jeesus asettaa lapsen opetuslastensa keskelle. Hän ei puhu lapsesta vain jonakin, jota pitää suojella, vaan jonakin, josta meillä on opittavaa. 'Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.' Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että taivaan valtakunnan logiikka on päinvastainen kuin meidän maailmamme logiikka. Me arvostamme suuruutta, saavutuksia, sitä, mitä saamme aikaan. Jeesus arvostaa sitä, mitä me annamme pois, sitä, miten me luotamme, ja sitä, miten me olemme läsnä toisillemme. Benjamin oli poika, joka ymmärsi tämän vaistomaisesti. Hän oli briljantti, kyllä – hän koodasi, hän ymmärsi pilvi-infrastruktuuria, hän unelmoi 'Con Chim Airlinesista' – mutta se ei ollut se, mikä teki hänestä suuren. Se, mikä teki hänestä suuren, oli se, miten hän katsoi muita. Se oli se tapa, jolla hän, 15-vuotiaana, tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei tehnyt siitä numeroa, hän ei vaatinut kiitosta. Hän vain halusi auttaa. Se oli enkelimäistä rakkautta, joka näkee lähimmäisen tarpeen ennen kuin se edes lausutaan ääneen.

Jobin kirjassa, jota tänään luimme, kohtaamme aivan toisenlaisen todellisuuden. Job huutaa myrskyn keskeltä. Hän kyseenalaistaa kaiken. 'Oletko sinä nähnyt kuoleman portit?' Jumala kysyy häneltä. Se on kysymys, joka pysäyttää. Kun me kohtaamme kärsimyksen, me tunnemme itsemme pieniksi, aivan kuten Job. Me tunnemme, että olemme menettäneet otteemme. Mutta Jumalan vastaus Jobille ei ole selitys; se on läsnäolo. Jumala ei sano: 'Tässä on syy, miksi kärsit.' Hän sanoo: 'Minä olen tässä. Minä tunnen maan ääret. Minä tunnen sinut.' Ja juuri tässä me löydämme lohdun. Me emme ehkä ymmärrä, miksi elämä on niin hauras, miksi niin kirkas valo sammuu niin varhain, mutta me tiedämme, että Jumala pitää meistä huolta. Hän lähettää suojelusenkelinsä, Hän on itse meidän kanssamme, ja Hän kantaa meitä silloinkin, kun me emme jaksa itse seistä.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.

Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema. Hän katsoo sinua nyt taivaan kirkkaudesta, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun elät omaa elämääsi, kun koodaat, kun unelmoit, tiedä, että hän on siinä mukana. Teidän yhteinen matkanne ei päättynyt; se vain muutti muotoaan.

Jeesus sanoo: 'heidän enkelinsä taivaissa katsovat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja.' Tämä on lupaus. Benjamin on nyt niiden joukossa, jotka katsovat Isän kasvoja. Hän on siellä, missä ei ole enää etäisyyttä, ei koodin virheitä, ei lentojen myöhästymisiä. Hän on kotona. Ja te, jotka olette täällä, te ette ole yksin. Teillä on suojelusenkeli, joka tuntee teidät nimeltä, ja teillä on poika, joka tuntee teidät rakkaudella, joka on puhtaampaa kuin mikään, mitä me voimme täällä kokea. Antakaa tämän tiedon lohduttaa teitä. Kun katsotte taivaalle ja näette lentokoneen lentävän korkealla, muistakaa, että Ben on siellä, korkeammalla kuin mikään kone voi lentää. Hän on Isän sylissä.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te ette ole yksin. Jeesus on teidän kanssanne, aivan kuten Hän oli Benin kanssa. Hän on se, joka kuivaa teidän kyyneleenne ja joka kuiskaa teille: 'Minä olen teidän kanssanne joka päivä.' Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että hymyilette jollekulle, jota ette tunne. Ehkä se on se, että pysähdytte katsomaan taivaalle ja muistatte, että Ben on siellä, katsomassa teitä takaisin. Se on se rakkaus, joka ei koskaan kuole. Benjamin Đại Dương Vo, lepää Herran rauhassa. Me muistamme sinua, me rakastamme sinua, ja me odotamme sitä päivää, kun saamme taas kohdata siellä, missä taivas on kirkas ja jossa me kaikki saamme levätä Isän kodissa. Aamen.