Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo ja rauha olkoon teidän kanssanne tänään, kun kokoonnumme Herran eteen muistamaan niitä, jotka ovat menneet edellämme iankaikkisuuteen.
Herra, sinä olet ylösnousemus ja elämä. Herra, armahda. Kristus, sinä olet avannut meille tien taivaaseen. Kristus, armahda. Herra, sinä olet paimen, joka ei hylkää lampaitaan. Herra, armahda.
Me kaikki tunnemme sen tunteen, kun seisomme hiljaisessa huoneessa ja katselemme jotain hyvin tavallista: kenkäparia, joka on jäänyt oven viereen, tai keskeneräistä projektia pöydällä. Se ei ole mitään suurta tai mahtipontista, mutta juuri siinä pienessä, arkisessa esineessä koko ihmisen elämä tuntuu tiivistyvän. Benjaminin perhe tietää tämän tunteen paremmin kuin kukaan. Kun katsomme tänään Benjaminin elämää, emme katso suurta sankaria historian kirjoista, vaan poikaa, joka rakasti lentokoneita, koodasi unelmiaan ja kantoi sydämessään sellaista lempeyttä, joka ei tarvinnut huomiota loistaakseen. Benjamin Vo oli poika, jonka äly oli kuin tarkasti viritetty instrumentti, mutta jonka sielu oli kuin avoin taivas – aina valmis ottamaan vastaan kauneutta ja antamaan sitä takaisin.
Viisauden kirja sanoo tänään jotain, mikä pysäyttää meidät aivan erityisesti tänään: 'Vanhurskaiden sielut ovat Jumalan kädessä, eikä mikään vaiva heitä kosketa.' Me näemme kuoleman ja näemme sen 'täydellisenä tuhona', kuten kirjoittaja kuvailee. Me näemme tyhjän tuolin ja tunnemme, kuinka maailma ympärillämme murenee. Mutta usko – se usko, jota me tänään juhlimme – kertoo meille jotain aivan muuta. Se kertoo, että vaikka meidän silmämme näkevät vain poissaolon, Jumalan käsi pitää kiinni. Benjamin ei ole kadonnut. Hän on siellä, missä 'kulta puhdistetaan uunissa'. Hän on siellä, missä hän on löytänyt levon, jota kukaan ei voi häneltä enää viedä.
Meidän on puhuttava totta omasta kivustamme ennen kuin voimme ottaa vastaan lohdutuksen. Alan ja Thao, te tiedätte sen hiljaisuuden, joka hiipii kotiin silloin, kun aurinko laskee. Te tiedätte sen äkillisen, terävän kaipauksen, joka iskee silloin, kun jokin pieni asia – ehkä maininta lentokoneista tai jokin tekninen oivallus – tuo mieleen Benin. Ja tiedän, että moni vanhempi kantaa sydämessään sitä raskasta, hiljaista syyllisyyden kiveä. Se on se ääni, joka kuiskaa pimeässä: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt: Jumala ei syytä teitä. Benjaminin sairaus ei ollut teidän syynne, se ei ollut teidän epäonnistumisenne, eikä se ollut rangaistus mistään. Se oli salaisuus, joka on inhimillisen ymmärryksen ja hallinnan ulkopuolella. Te olette rakastaneet Benjamia jokaisella solullanne, jokaisella hetkellä. Laskekaa se syyllisyyden taakka maahan. Jumala ei ole pannut sitä teidän harteillenne, joten älkää tehkö sitä itsekään. Te olette vapaita.
Evankeliumissa Jeesus sanoo: 'Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, enkä minä heitä pois sitä, joka luokseni tulee.' Tämä on se hinge, johon koko elämämme lepää. Benjamin tuli Jeesuksen luo – ei vain kuoleman hetkellä, vaan jokaisessa teossa, jokaisessa hymyssä, jokaisessa yrityksessä olla hyvä veli Ryanille ja rakastava poika vanhemmilleen. Muistakaa se hetki, kun viisitoistavuotias Ben tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei rikkonut sitä, hän ei tehnyt siitä numeroa – hän vain tarjosi kaiken, mitä hänellä oli. Siinä oli poika, joka ymmärsi, mitä tarkoittaa olla Jumalan omana. Se oli se sama sydän, joka nyt lepää Isän luona. Jeesus ei heittänyt Benjamia pois. Hän otti hänet syliinsä, kuten hän ottaa jokaisen meistä, joka on väsynyt ja raskautettu.
Ryan, sinä rakas veli, sinä kannat Benin perintöä mukanasi. Kun katsot taivaalle tai kun teet jotain luovaa, tiedä, että se side, joka teillä on, ei katkea. Ben katsoo sinua taivaasta ylpeänä. Älä pelkää elää täysillä. Sinussa asuu sama valo, sama äly ja sama hyvä sydän. Ben on sinun kanssasi, hän on osa sitä, kuka sinä olet ja kuka sinusta tulee.
Me emme ole täällä vain suremassa. Me olemme täällä toivon tähden. Me olemme täällä, koska uskomme, että kuolema ei ole loppu, vaan ylösnousemus. Benjamin on 'kipinä, joka lentää olkien seassa'. Hän on elossa Jumalan rakkaudessa. Kun astutte tänään ulos tästä kirkosta, kantakaa mukananne tämä yksi asia: te ette ole yksin. Jumala pitää teistä huolen, hän pitää kiinni Benjaminista, ja hän pitää kiinni teistä. Olkaa lempeitä itsellenne. Antakaa itsellenne lupa hengittää. Ben on kotona, ja hän odottaa meitä kaikkia siellä, missä kyyneleet on pyyhitty pois. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Hän kirkastakoon kasvonsa teille ja antakoon teille rauhansa nyt ja iankaikkisesti.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.