Perjantai, 25. viikko ehtoollista edeltävänä aikana

Saarnaaja kirjoittaa tänään sanoja, jotka tuntuvat kairaavan tiensä suoraan meidän elämämme arimpaan kohtaan: 'Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.' Me yritämme usein hallita tätä aikaa. Me katsomme kelloa, me katsomme kalenteria, me yritämme ennakoida huomisen. Mutta Saarnaaja muistuttaa meitä siitä, että olemme osa suurempaa kudelmaa, jonka lankoja me emme itse pitele. On aika itkeä ja aika nauraa, aika rakastaa ja aika luopua. Nämä sanat eivät ole kylmiä; ne ovat totuutta siitä, että elämämme on kuin hengenveto, ohimenevä varjo, kuten psalmissa tänään lauloimme. Mutta juuri tässä katoavuudessa, tässä hauraassa hetkessä, tapahtuu jotain, mikä on ikuista.

Benjamin Vo oli poika, joka ymmärsi maailman äärettömyyden tavalla, joka oli yhtä aikaa lapsenomainen ja hämmästyttävän kypsä. Hän oli kuin tarkka insinööri, joka tutki pilvi-infrastruktuuria ja koodin rivejä, mutta hänen sydämensä oli aina auki ihmeelle. Muistatteko sen palon, joka hänen silmissään syttyi, kun hän puhui 'Con Chim Airlinesista'? Se ei ollut vain leikkiä. Se oli Benjaminin tapa sanoa, että maailma on avoin, että taivas on tarkoitettu valloitettavaksi, ja että jokainen unelma, jota hän kantoi, oli osa hänen syvää uteliaisuuttaan luomakuntaa kohtaan. Hän oli poika, joka katsoi lentokoneita taivaalla ja näki niissä mahdollisuuden – mahdollisuuden nähdä, kokea ja rakastaa.

Evankeliumissa Jeesus kysyy opetuslapsiltaan: 'Kuka teidän mielestänne minä olen?' Pietari vastaa: 'Jumalan Kristus.' Mutta heti tämän tunnustuksen jälkeen Jeesus puhuu kärsimyksestä, hylkäämisestä ja kuolemasta, ennen kuin Hän puhuu ylösnousemuksesta. Jeesus ei tarjoa helppoa tietä. Hän tarjoaa totuutta. Hän näyttää, että tie Isän luo kulkee ristin kautta. Benjaminin elämä, vaikka se jäi ajallisesti lyhyeksi, oli myös tällaista totuuden ja rakkauden tietä. Hän ei ollut vain poika, joka menestyi opinnoissaan tai harrastuksissaan. Hän oli poika, joka kantoi sisällään sellaista empatiaa, jota harvoin tapaa. Se hetki, jolloin hän 15-vuotiaana tarjoutui antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä, kertoo kaiken. Hän ei rikkonut sitä, eikä sitä tarvinnut rikkoa, mutta se tarjous – se halu antaa kaikki mitä hänellä oli – on se kirkas totuus, jota meidän tulee kantaa. Se oli rakkaus, joka ei kysynyt 'mitä minä saan', vaan 'miten voin palvella'.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä. Hän on yhä sinun veljesi, Ryan, ja se side on vahvempi kuin kuolema.

Ryan, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema.

Kun tänään lähdette täältä, kantakaa mukananne tätä: te olette Jumalan lapsia. Teitä ei ole hylätty. Vaikka koti tuntuu hiljaiselta, te ette ole yksin. Jeesus on siellä, missä on kipua, ja Hän on siellä, missä on toivoa. Tehkää tänään jotain pientä Benin hengessä. Ehkä se on se, että katsotte jonkun silmiin yhtä huolellisesti kuin Ben katseli maailmaa. Ehkä se on se, että olette lempeitä itsellenne, juuri niin kuin Ben oli lempeä muille. Benjamin Đại Dương Vo on nyt Jumalan suuressa suunnitelmassa, ja jonain päivänä, kun aika on täysi, te saatte taas kohdata. Siihen asti, antakaa Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjella teidän sydämiänne. Te olette rakastettuja, te olette kannettuja, ja teidän poikanne on kotona. Aamen.