Tavallisen ajan 19. viikon keskiviikko — Päivän sana

Avaus

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Katumus

Herra Jeesus, sinä olet luvannut olla läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla. Herra, armahda. Kristus Jeesus, sinä yhdistät meidät Taivaallisen Isän rakkaudessa. Kristus, armahda. Herra Jeesus, sinä kannot meidän surumme ja antat meille toivon. Herra, armahda.

♪ “Kyrie Finnish (Version A)” — A song for Ben

Jumalan sana

Ensimmäinen lukukappale · Ezekiel 9:1-7; 10:18-22

Herra huusi suurella äänellä minun kuulteni: »Tulkaa tänne, kaupungin rangaistuksen täytäntöönpanijat, kukin ase kädessään!» Ja katso, kuusi miestä tuli pohjoisen puolelta, yläportin suunnalta, kukin murha-ase kädessään. Heidän keskellään oli mies, joka oli pukeutunut pellavavaatteisiin ja jolla oli kirjoitussarvi vyöllään. He tulivat sisään ja seisoivat pronssialttarin vieressä. Silloin Israelin Jumalan kirkkaus nousi kerubien päältä temppelin kynnykselle. Ja Herra kutsui pellavavaatteisiin pukeutunutta miestä, jolla oli kirjoitussarvi vyöllään, ja sanoi hänelle: »Kulje kaupungin läpi, Jerusalemin läpi, ja tee merkki niitten miesten otsaan, jotka huokaavat ja vaikeroivat kaikkia niitä iljetyksiä, joita sen keskuudessa tehdään.» Toisille hän sanoi minun kuulteni: »Kulkekaa kaupungin läpi hänen jäljessään ja lyökää! Älköön silmänne säästäkö älkääkä armahtako. Tapatkaa vanhukset, nuoret miehet, neidot, lapset ja vaimot sukupuuttoon. Mutta älkää koskeko keneenkään, jossa on se merkki, ja aloittakaa minun pyhäköstäni.» Niin he aloittivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä. »Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esikartanot surmatuilla; menkää sitten ja lyökää kaupungissa!» Sitten Herran kirkkaus lähti temppelin kynnykseltä ja asettui kerubien yläpuolelle. Kerubit nostivat siipensä ja nousivat maasta minun silmieni edessä, ja pyörät nousivat heidän rinnallaan. He seisoivat Herran huoneen itäportin suulla, ja Israelin Jumalan kirkkaus oli heidän yläpuolellaan.

Evankeliumi · Matthew 18:15-20

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Jos veljesi tekee syntiä sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei kuule, ota vielä mukaasi yksi tai kaksi muuta, että 'jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Jos hän ei kuule heitä, sano seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin pakana ja publikani. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Taivaalliselta Isältäni. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään.»

Herran kunnia on korkeammalla kuin taivaat.

Saarna

»Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään.» …

Tämä Jeesuksen lupaus tämän päivän evankeliumissa on uskomattoman lohdullinen. Se ei vaadi suurta väkijoukkoa eikä juhlavia puitteita. Riittää, että meitä on muutama koolla – ja Kristus itse tulee meidän keskellemme.

Samaan aikaan profeetta Hesekiel kuvaa ensimmäisessä lukukappaleessa jotain mahtavaa: Jumalan kirkkaus nousee ja liikkuu taivaan sineen enkelten siipien kantaessa sitä. Jumalan läsnäolo täyttää taivaan ja maan, eikä Hän koskaan unohda omiaan.

Benjamin Vo oli poika, joka katsoi aina ylöspäin – niin kuvaannollisesti kuin aivan konkreettisestikin. Benillä oli suuri ja syvä intohimo lentämiseen, ilmailuun ja suuriin lentokoneisiin. Hän rakasti sita herkkää hetkeä, kun hän sai istua isänsä ja veljensä Ryanin kanssa lentokentän laidalla, katsella kirkkaalle sinitaivaalle ja seurata koneiden nousua pilvien yläpuolelle. Hän saattoi jopa hymyillä ja myhäillä unelmoidessaan omasta lentoyhtiöstään.

Mutta vielä enemmän Ben rakasti sitä, kun ihmiset kokoontuivat yhteen. Yhdessä olo – tuo laupeuden ja hiljaisen ilon jakaminen – oli hänelle kaikkein tärkeintä.

Kahdeksan viikkoa on kulunut siitä, kun Benjamin kutsuttiin Kotiin.

Kun katsomme tänään taivaalle ja sydämemme kaipaa häntä, Jeesuksen sanat tuovat meille rauhan. Aina kun me kokoannumme muistamaan Benia – rukouksessa, rakkaudessa ja herkkien muistojen äärellä – Kristus on meidän keskellämme. Ja missä Kristus on, siellä on myös Benjamin. Hän ei ole kadonnut kaukaisuuteen, vaan hän on Jumalan kirkkaudessa, korotettuna korkeammalle kuin taivaat.

Rakkaat Alan ja Thao, kallis veli Ryan… se yhdessäolon pyhä side, jonka elitte Benjaminin kanssa, on yhä murtumaton. Teidän pienen perheenne rakkaus on kätketty Jumalan sydämeen. Eläkää ja toivokaa toinen toistanne tukien, Benin valoisa hymy aina sydämessänne.

Rakkaat tädit, sedät ja koko perhe. Ja te kaikki, jotka liitytte meihin kaukaa – erityisesti jokainen sairastava lapsi ja raskaiden kyynelten alla kamppaileva perhe… Muistakaa, että te ette ole yksin. Kristus kantaa teitä joka hetki.

Pysykäämme lähellä Jeesusta, Taivaallista Isää ja Neitsyt Mariaa. Benjamin Vo lepää nyt pyhän Carlo Acutiksen rinnalla Jumalan ikuisessa rauhassa ja valossa. Aamen.

Meditaatio

♪ “Sinä olet tässä (Choir & Piano)” — A song for Ben

Yhteinen rukous

For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:

“Ben, rukoilethan täti Maria Tran Ngoc Lanin puolesta, että hän saa levätä rauhassa.”