Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Herra Jeesus, sinä olet ylösnousemus ja elämä. Herra, armahda. Kristus Jeesus, sinä tuot ilon ja toivon pimeyden keskelle. Kristus, armahda. Herra Jeesus, sinä johdatat meidät Taivaalliseen Kotiin. Herra, armahda.
Kuinka kaunis ja täynnä liikettä tämän päivän evankeliumi onkaan! …
Maria ei jää paikalleen toimettomana. Saatuaan tietää Jumalan suuresta suunnitelmasta hän lähtee kiireesti matkaan, yli vuoristoalueiden, vierailemaan sukulaisensa Elisabetin luona. Ja kun Marian tervehdys kuuluu, lapsi kohdussa hypähtää ilosta. Maria puhkeaa laulamaan suurta kiitoshymniään, Magnificatia: »Minun sieluni ylistää Herran suurtekoja, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.» Tämän päivän ensimmäisessä lukukappaleessa näemme myös taivaallisen näyn: naisen, joka kantaa elämää ja toivoa, sekä Poikakapsen, joka otetaan Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo.
Matka, ilo ja löytämisen riemu. Nämä aiheet tuovat heti mieleemme meidän rakkaan Benjaminimme.
Benjamin Vo oli poika, joka rakasti maailman tutkimista ja matkustamista yhdessä perheensä – oman rakkaan »täydellisen nelikkonsa» – kanssa. Muistamme hänet kauniisti vaikkapa Rooman Trevin suihkulähteellä: neljäntoista vuoden ikäisenä, ristikoru kaulassaan, kirkkaan kesäauringon paisteessa, leveä ja onnellinen hymy kasvot valaisten. Tuossa hetkessä, kuten koko elämässään, Ben kantoi sydämessään sellaista aitoa uteliaisuutta ja matkanteon iloa, joka toi valoa jokaiselle hänen lähellään olevalle.
Yhdeksän viikkoa on kulunut siitä, kun Benjamin kutsuttiin Kotiin.
Surun maasto voi tuntua raskaalta ja jyrkältä vuoristolta kulkea. Mutta pyhä Paavali muistuttaa meitä tänään siitä, että Kristus on herätetty kuolleista »esikoisena niiden joukosta, jotka ovat nukkuneet pois». Kuolema ei ole viimeinen sana. Kuten Maria matkusti Vuoriseudulle tuoden Kristuksen läsnäolon ja ilon Elisabetin kotiin, samoin Benjaminin elämänmatka on saavuttanut täydellisen päätepisteensä Jumalan luona.
Ben ei ole kadonnut taivaan sineen. Hän on perillä. Hän katsoo teitä taivaallisesta kodista käsin – samalla tutulla, lämpimällä ja turvallisella hymyllä.
Rakkaat Alan ja Thao, kallis veli Ryan… se ilo ja rakkaus, jota elitte yhdessä jokaisella yhteisellä matkallanne, elää edelleen. Pitäkää tiukasti kiinni toisistanne, tukekaa toinen toistanne ja eläkää rohkeasti eteenpäin Benin valoisa muisto sydämessänne.
Rakkaat tädit, sedät ja koko suku. Ja te kaikki, jotka liitytte meihin kaukaa – erityisesti jokainen sairas lapsi ja jokainen perhe, joka kantaa tänään raskasta murehtimisen ristiä… Jumalan laupeutta huokuva syli kietoo teidät suojaansa.
Pysykäämme lähellä Jeesusta, Taivaallista Isää ja Neitsyt Mariaa. Benjamin lepää nyt pyhän Carlo Acutiksen rinnalla Taivaan ikuisessa kirkkaudessa, missä jokainen matka löytää lopullisen rauhan ja ilon. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meitä kaikesta pahasta ja johdattakoon meidät ikuiseen elämään. Aamen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.