Kuudennentoista viikon maanantai tavallista aikaa

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,

Tämän päivän lukukappaleet kutsuvat meitä pohtimaan, mitä Jumala todella meiltä odottaa. Miikan kirjassa Herra esittää kansalleen kysymyksen: ”Mitä minä olen tehnyt sinulle, tai millä tavoin olen sinua väsyttänyt? Vastaa minulle!” Tämä on syvä kysymys, joka panee meidät miettimään suhdettamme Jumalaan. Profeetta vastaa sitten: ”Sinulle on ilmoitettu, ihminen, mikä on hyvää, ja mitä Herra sinulta vaatii: Vain tehdä oikein ja rakastaa hyvyyttä, ja vaeltaa nöyrästi Jumalasi kanssa.”

Evankeliumissa Jeesus kohtaa kirjaoppineita ja fariseuksia, jotka vaativat häneltä merkkiä. He etsivät jotain ulkoista todistetta, jotain silmiinpistävää. Mutta Jeesus vastaa: ”Paha ja uskoton sukupolvi etsii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.” Hän viittaa omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa – syvimpään ja voimallisimpaan merkkiin, joka on annettu. Se ei ole ulkoinen spektaakkeli, vaan sisäinen muutos, joka vaatii uskoa ja nöyryyttä.

Miika ja Jeesus puhuvat samasta asiasta: Jumala ei halua ulkoisia uhreja tai mahtavia tekoja ilman sydämen muutosta. Hän haluaa, että me teemme oikein, rakastamme hyvyyttä ja vaellamme nöyrästi hänen kanssaan. Se on kutsu elää elämäämme rakkaudessa, totuudessa ja yksinkertaisuudessa. Se on kutsu nähdä Jumalan läsnäolo arjessa, ei vain suurissa ihmeissä.

Benjamin Vo ymmärsi tämän vaistonvaraisesti. Ben oli poika, jolla oli uskomaton kyky antaa ja jakaa iloa. Hän oli aina hymyilevä, vaivattoman onnellinen. Tämä ei ollut vain pintapuolista iloa, vaan syvä sisäinen tyytyväisyys, joka kumpusi hänen sydämestään. Hänen hymynsä oli kuin pieni, jatkuva merkki Jumalan hyvyydestä, joka heijastui hänen kauttaan. Se oli merkki siitä, että hän eli elämäänsä tavalla, joka teki oikein ja rakasti hyvyyttä. Hän ei tarvinnut suuria merkkejä nähdäkseen Jumalan, vaan hän löysi iloa ja tarkoitusta jokaisesta päivästä, jakaen sitä ympärilleen. Benjaminin hymy oli kuin valo, joka muistutti meitä Jumalan läsnäolosta ja rakkaudesta.

Thao ja Alan, Ryan, ja te kaikki, jotka rakastitte Benjaminia – hänen vanhempansa, veljensä, tätinsä ja setänsä, ja kaikki, jotka olette mukana etäältä, erityisesti muut lapset, jotka kärsitte, ja jokainen perhe, joka kantaa raskasta ristiä – muistakaa tämä: Jumala ei vaadi teiltä mahdottomia. Hän pyytää teitä tekemään oikein, rakastamaan hyvyyttä ja vaeltamaan nöyrästi hänen kanssaan. Hän pyytää teitä luottamaan hänen rakkauteensa, joka on suurempi kuin mikään suru. Benjaminin elämä oli todistus tästä, ja hänen perintönsä elää edelleen kaikessa siinä rakkaudessa, jota hän jakoi. Hän on nyt Jumalan rauhassa, ja hänen hymynsä valaisee taivasta.

Antakaamme itsemme Jumalan rakkauteen ja Neitsyt Marian äidilliseen huolenpitoon. He kantavat meitä, ja heidän kauttaan löydämme voimaa jatkaa matkaamme, luottaen siihen, että Jumala ei koskaan unohda meitä. Aamen.