Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. Armo ja rauha olkoon teille kaikille, jotka olette kokoontuneet tänään rukoilemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa.
Herra, armahda. Kristus, armahda. Herra, armahda.
Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
Tämän päivän lukukappaleet asettavat eteemme kaksi hyvin erilaista näkökulmaa ihmisen sydämeen. Ensimmäinen lukukappale Miikan kirjasta maalaa synkän kuvan ahneudesta ja vääryydestä. Kuulemme niistä, jotka "suunnittelevat pahuutta ja tekevät pahaa vuoteillaan" ja jotka "himoiden peltoja valtaavat ne". Se on kuva sydämestä, joka on kääntynyt pois Jumalasta, keskittynyt vain omaan etuunsa, piittaamatta toisten kärsimyksestä.
Sitten siirrymme evankeliumiin, ja siinä on toinen kuva. Jeesus, kun hän "tajusi tämän, vetäytyi sieltä". Hän ei jäänyt kiistelemään, ei huutanut. Hän vetäytyi, ja hänen perässään tuli suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heidät kaikki. Tämä kuva, Jesajan profetian täyttymys, kuvaa Jeesusta, joka "ei riitele eikä huuda, eikä kukaan kuule hänen ääntään kaduilla". Hän on se, joka "mustunutta ruokoa ei murra, eikä savuavaa kynttilänsydäntä sammuta, ennen kuin hän saattaa oikeuden voittoon".
Siinä on valtava ero: toisella puolella ahneus ja vääryys, toisella puolella Jeesuksen lempeä, parantava läsnäolo. Mitä tämä merkitsee meille? Se merkitsee, että Jumala ei unohda meitä. Hän näkee meidän kärsimyksemme, hän näkee jokaisen särkyneen sydämen, jokaisen mustuneen ruo'on. Hän ei tuomitse, vaan parantaa. Hän ei sammuta viimeistäkin toivon kipinää, vaan ravitsee sitä.
Benjamin Vo oli poika, joka eli elämäänsä täynnä tätä Jeesuksen lempeyttä ja toivoa. Muistan, kuinka Benjaminin hymy oli tarttuva, kuinka se valaisi huoneen ja toi iloa kaikille ympärilleen. Se oli hymy, joka heijasti hänen sisäistä rauhaansa ja iloaan, aivan kuin Jeesuksen läsnäolo paransi ja toi toivoa niille, jotka seurasivat häntä. Benjaminin hymy oli kuin pieni valo, joka ei sammunut, vaikka ympärillä olisi ollut pimeyttä. Se oli merkki siitä, että hänellä oli sydämessään jotain syvempää, jotain, joka tuli Jumalasta.
Thao ja Alan, Ryan, ja te kaikki, jotka rakastitte Benjaminia – hänen vanhempansa, veljensä, tätinsä ja setänsä, ja kaikki, jotka olette mukana etäältä, erityisesti ne lapset, jotka kärsitte, ja jokainen perhe, joka kantaa raskasta ristiä – muistakaa tämä: Jeesus ei murra mustunutta ruokoa. Hän ei sammuta savuavaa kynttilänsydäntä. Hän on kanssamme juuri siinä hetkessä, kun tunnemme itsemme heikoimmiksi, kun toivo tuntuu hiipuvan. Hän ottaa meidät syliinsä, kuten hän paransi kaikki, jotka seurasivat häntä. Benjamin on nyt tässä Jeesuksen rakastavassa sylissä, ja hänen hymynsä loistaa kirkkaammin kuin koskaan, Jumalan valossa.
Jeesuksen nimessä pakanatkin tulevat toivomaan. Tämä lupaus on meille kaikille. Se muistuttaa meitä siitä, että toivo on aina olemassa, jopa suurimman surun keskellä. Antakaamme itsemme Jeesuksen rakkauteen ja Neitsyt Marian äidilliseen huolenpitoon. He kantavat meitä, ja heidän kauttaan löydämme voimaa jatkaa matkaamme, luottaen siihen, että Jumala ei koskaan unohda meitä. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon meitä, varjelkoon meitä kaikesta pahasta ja johdattakoon meidät iankaikkiseen elämään. Amen.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.